Lounas saapuu nälkäisen eteen entistä useammin lähetin kuljettamana tai itse mukaan otettuna. Kummin vain, ateria tarvitsee suojakseen kääreet, ja syömisen jälkeen syntyy pakkaus- jätettä. Ei ole aivan yksinkertaista, miten joustava syöminen onnistuu ekologisesti kestävästi.

Pakkauksista ei kannata kuitenkaan tinkiä ajattelemattomasti, sillä ruoka- hävikki on ympäristölle suurempi rasite kuin pakkausjäte.

– Ruoan tuottamiseen kuluu kymmeniä kertoja enemmän ympäristön resursseja. Siksi on tärkeä pitää kiinni pakkauksen suojaavasta tehtävästä: ruoan pitää päätyä syötäväksi, painottaa vanhempi yliopistonlehtori Hanna Koivula Helsingin yliopistosta.

Yritykset tehostavat pakkauksia

Koivula etsii teollisuuden kanssa entistä parempia pakkausmateriaaleja elintarvikkeiden suojaamiseksi. Pakkauksille asettaa vaatimuksia kolme tärkeää osatekijää: teollisuuden tarvitsema tehokkuus, valintojen vaikutus ympäristöön ja ruoan säilyminen syömäkelpoisena.

Sekä ruoka että pakkaukset ovat usein kertakäyttötuotteita. Yksi mahdollinen tulevaisuuden suunta on, että uudelleenkäytettävät ruokapakkaukset yleistyvät.

– Jos kuluttajat hankkivat enemmän ruokaa pantillisissa pakkauksissa, emme vielä tiedä, mikä vaikutus sillä on ruoka- tai pakkausjätteen määrään.

Helsingin yliopiston laboratoriossa on jatkuvasti meneillään tutkimuksia vaihtoehtoisten pakkausmateriaalien soveltuvuudesta olemassa oleville elintarvikkeille. Koivula yhdistää tutkimushankkeissa yritysten tarpeita, kokeellista ja teoreettista tutkimusta.

– Esimerkiksi leivän pakkausmateriaalin pitää läpäistä sopivasti kosteutta ja olla riittävän luja, että se kestää ehjänä pakkauskoneella.

Kierrättäminen helpottuu

Elintarvikeyritykset pyrkivät vähentämään eri materiaalien lukumäärää samassa pakkauksessa. Yhdestä materiaalista tehty pakkaus on helpompi kierrättää kuin sellainen, jossa on käytetty useita materiaaleja.

Haittapuolena on se, että materiaalia voidaan tarvita runsaammin kuin monimateriaalipakkauksissa.

Teollisuus optimoi joka tapauksessa pakkausmateriaalin määrän. Liika materiaali maksaa; toisaalta liian heppoinen pakkaus menee rikki. Rikkoontuminen aiheuttaa hävikkiä ja koituu siten kalliiksi.

– Tuottajalla, teollisuudella ja kuluttajalla on tässä asiassa yhteinen intressi.

Pakkaukset kallistuvat tulevaisuudessa, koska laki velvoittaa pakkaajan maksamaan materiaalista tuottajavastuumaksun. Tällä rahalla kustannetaan pakkausten kierrättäminen ja kierrätyksen vaatima infrastruktuuri. Tuottajavastuuta koskeva lainsäädäntö tulee Euroopan unionin tasolta.

Kustannuksia ja ympäristövaikutuksia syntyy myös elintarvikepakkausten kokojen pienenemisestä. Kun sinkkujen ja pienten kotitalouksien määrä kasvaa, syntyy painetta pienentää ruokapakkausten kokoa. Siksi pakkausmateriaalin määrä suhteessa ruoan määrään voi kasvaa.

Indikaattorit kertovat tuoreudesta

Älypakkauksista on puhuttu 20 vuoden ajan, mutta vieläkään ne eivät ole vakiinnuttaneet asemaansa kuluttajapakkauksissa. Termillä tarkoitetaan pakkauksia, joihin liitetään tuotteen laatua mittaavia ja ilmaisevia komponentteja.

– Pakkaus voi varmentaa esimerkiksi sen, että kylmäketju on pysynyt katkeamattomana, tai ilmaista vihannesten kypsyysasteen.

Tällainen pakkaus voi parantaa tuotteen säilyvyyttä, kun parasta ennen -päivää ei tarvitse välttämättä säätää varmuuden vuoksi kovin aikaiseksi.

Yllättävän hankalaa on kuitenkin kehittää indikaattoreista helposti ymmärrettäviä eli sitä, miten komponentti ilmoittaa tuotteen laadusta.

Jokaiselle tuotteelle pitää tavallisesti kehittää oma mittarinsa ja tapa, jolla sitä luetaan. Koivulan mielestä parasta ennen -päivä on yksinkertaisuudessaan toimiva.

– Älypakkausten haasteena voivat myös olla ylimääräiset komponentit ja se, miten ne kierrätetään, kun tuote on käytetty.

Uusien ominaisuuksien kehittäminen on joka tapauksessa tärkeä sauma suomalaiselle teollisuudelle pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Koivula uskoo, että kuitumateriaaleista ei ole nähty vielä kaikkea.

– Tarvitaan edelleen innovaatioita, jotta työt saadaan pidettyä kotimaassa. Olisi hienoa, jos materiaaleja jalostettaisiin enemmän ennen kuin sitä viedään ulkomaille.

Koivula esiintyy Insinööripäivillä Tampereella syyskuun 14. päivänä.