Näkymätön piiri -sarjaan on tekeillä kolmas osa. Sarjan alussa vuosia vallinnut sopimus ihmisten, keijujen ja vampyyrien välillä rikkoutuu, ja Turku joutuu taianomaisten voimien temmellyskentäksi.

Turkulainen Dare Talvitie kuvailee alkanutta sarjaa ja kahta muuta julkaistua romaaniaan urbaaniksi fantasiaksi tai spekulatiiviseksi fiktioksi. Tarinoissa nykymaailman keskelle tuodaan epäluonnollisia elementtejä ja jännitystä.

– Kirjoissani on varmasti sellaista, mikä katsottaisiin pulpiksi tai roskakirjallisuudeksi, mutta yritän kirjoittaa jännittäviä seikkailuita, koska pidän niistä, hän kuvailee.

Roolipelit opettavat eläytymään

Ideat kirjoihin pulppuavat osittain omasta kokemusmaailmasta. Yliopistotausta tuki esikoisromaania, luolaharrastus toista ja roolipelaaminen kahta seuraavaa.

– Kaikki, mitä näen ja koen, on polttoainetta idea- moottoriin.

Roolipelien pelaaminen kehittää kykyä asettua henkilöhahmojen asemaan. Kun Talvitie on kuvaillut alkutilanteen, pelaajat reagoivat siihen ja vievät tarinaa omaan suuntaansa.

– Kirjoitan taskulamppumetodilla: luon alkutilanteen ja katson, mihin se johtaa. Tapahtumat selviävät kirjoitusprosessin aikana. Se on löytämistä minulle yhtä paljon kuin lukijalle.

Talvitie aloitti kirjoittamisen ennen kouluikää, ja ensimmäiset romaanin mittaiset käsikirjoitukset syntyivät lukioikäisenä. Ensimmäinen julkaistu teos oli Epäsoinnun periaatteet vuodelta 2015.

Siinä Talvitie käsittelee ajatuksiaan 25 vuoden ajalta, jolloin hän opiskeli luonnon-, yhteiskunta- ja ihmistieteitä sekä työskenteli parissa yliopistossa.

– Kirja käsittelee sitä, kuinka hyvä on saada monen alan perspektiiviä. Vaikka ajatus on ehkä korkealentoinen, taustalla piilee halu kertoa seikkailuja.

Esikuvat käyttävät huumoria

Spekulatiivinen fiktio on noussut valtavirtaan. Magdalena Hai voitti genreen kuuluvalla romaanillaan Sarvijumala lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon viime vuonna.

Vaikka Talvitie on kirjoittanut lähinnä maagisyliluonnollista spekulatiivista fiktiota, hän haluaisi kirjoittaa myös luonnontieteeseen perustuvaa scifiä.

Kirjallisia esikuvia ovat Douglas Adams ja Esther M. Friesner. Adams tunnetaan räävittömänä avaruusscifin satiirikkona, ja Friesner kirjoittaa haudanvakavista aiheista mutta myötätuntoisella huumorilla.

– Tämä on sävy, johon huomaan pyrkiväni.

Kirjoittaminen on Talvitielle harrastus. Se ja muut harrastukset kilpailevat vähäisestä vapaa-ajasta päivätyön jälkeen.

– En enää ymmärrä, miten ehdin kirjoittaa esikoisromaanini kolmessa kuukaudessa, vaikka samaan aikaan juoksin larpeissa, kävin yhdellä luolaretkellä ja vedin roolipeliä.