Kun huuto ei enää riitä

Me jurot suomalaiset emme ehkä ole keskustelijoina parasta A-luokkaa. Useiden tutkimusten mukaan nautimme kuitenkin hyvistä keskusteluista ja tilanteista, joissa saamme kuunnella toistemme ajatuksia ja kenties myös oppia niistä. Samaan aikaan on käynyt ilmi, että enemmistö suomalaisista kokee keskustelukulttuurin heikentyneen viime vuosien aikana ja kaipaa kanssakäymiseen enemmän toisen osapuolen kunnioitusta.

Näkemykseen on helppo yhtyä. Kun seuraa yhteiskunnallista keskustelua, tuntuu siltä, että huutaminen on korvannut sivistyneen ja rakentavan jutustelun, ilkeily on jyrännyt alleen asiallisuuden ja tosiasioihin nojaavan argumentaation.

Liian monen osallistujan tarkoitus ei ole kuunnella, oppia ja rakentaa, vaan riidellä ja satuttaa. Erityisesti tämä näkyy internetin keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa, joiden merkitys yhteiskunnallisen keskustelun areenana on koko ajan kasvanut.

Tilanne on monella tapaa valitettava, jopa huolestuttava. Suomalaisessa yhteiskunnassa on jo asioita ja aiheita, joista keskustelemiseen ja oman mielipiteen julkiseen esittämiseen osa ihmisistä suhtautuu tarkkaan harkiten. Joku katsoo viisaammaksi pysytellä kokonaan syrjässä: mielensä voi pahoittaa muutenkin. Osa siirtyy käymään yhteiskunnallista keskustelua muualle, ympäristöön, jossa sivistynyt keskustelu ja toisten mielipiteiden kunnioittaminen on vielä arvossaan.

Demokratian ja päätöksenteon kannata tilanne on harmillista. Vähentämällä keskustelijoiden määrää ja kaventamalla erilaisten mielipiteiden kirjoa – tarkoituksella tai tahattomasti – ei synny parhaita mahdollisia päätöksiä.

Demokratiaan kuuluu toisten mielipiteiden kuunteleminen, erilaisten näkemysten sietäminen ja niiden yhteensovittaminen päätöksiksi, jotka mahdollisimman moni voi hyväksyä.

Hyviä päätöksiä ei synny huutamalla ja linnoittautumalla samanmielisten kanssa: mitä sitten teemme, kun ei enää voi huutaa kovempaa?

Usein tilanteen korjaaminen lähtee pienistä asioista liikkeelle.

Keskustelukulttuurin parantamisen osalta avainasemassa on ihminen, meistä jokainen. Vähennetään tahallista väärinymmärtämistä ja hakeudutaan eri mieltä olevien yhteyteen kysymään kohteliaasti, miksi he ajattelevat niin kuin ajattelevat.