Rakennustuotteita valmistava Saint-Gobain on selvittänyt tietoteknisten laitteidensa hiilijalanjäljen. Selvitys on välivaihe toiminnan saattamisessa hiilineutraaliksi.

– It-päästöt ovat pienet kokonaiskuvassa, mutta kaikkien pitää laittaa kortensa kekoon, sanoo Saint-Gobainin käyttötuen johtaja Hans Kanerva.

Saint-Gobainin tietokoneiden ja puhelimien yhteenlaskettu maailmanlaajuinen hiilijalanjälki on Atean tekemän selvityksen perusteella 550 000 kiloa. Laskennassa huomioitiin koko arvoketju laitteen valmistuksesta elinkaaren loppuun saakka.

Yritys pienentää hiilijalanjälkeään tulevaisuudessa useilla keinoilla. Laitteiden elinkaarta pidennetään, kierrätystä lisätään ja osa laitteista korvataan vähäpäästöisemmillä.

– Emme osta käytettyjä laitteita. Tarkoitus on, että uudet laitteet ovat mahdollisimman kauan käytössä ennen kuin ne luovutetaan eteenpäin.

Saint-Gobain uusii tietokoneet keskimäärin neljän vuoden syklillä. Pöytäkoneet vaihdetaan 5–7 vuoden välein. Tahdin on tarkoitus hidastua, mutta tietoturva ei saa vaarantua.

Koneita päätyy sairaaloihin

Käytöstä poistuvat laitteet menevät laitetoimittaja Lenovon kautta kierrätykseen. Noin 98 prosenttia tietokoneista kierrätetään, ja noin kaksi prosenttia päätyy jätteeksi. Jätteeksi päätyvät viedään Stenalle Ruotsiin purettavaksi ja kierrätettäväksi materiaaleina.

Kierrätettävät koneet tyhjennetään, puhdistetaan ja viedään jatkokäyttöön esimerkiksi sairaaloille tai kouluille. Suurin osa menee Pohjoismaiden ulkopuolelle. Alle prosentti laitteen osista päätyy kaatopaikalle.

– Vaikutukset näkyvät muutaman vuoden kuluessa, sillä laitteiden elinkaaren pidentäminen tuottaa tulosta vasta ajan kanssa.

Saint-Gobain siirtyi muutama vuosi sitten uusiutuvaan energiaan. Siksi laitteiden käytöstä ei aiheudu laskennallisesti päästöjä. Laitetoimittaja Lenovo kompensoi päästönsä YK:n nimeämillä uusiutuvan energian hankkeilla.

– It-laitteiden raakamateriaalien tuotannon ja logistiikan päästöt ovat arvoketjun päästöjä, ja niitä pyrimme optimoimaan.

Kansainvälisellä Saint-Gobain-konsernilla työskentelee Suomessa noin 1 500 työntekijää. Vain osa heistä tekee päätetyötä.

Yhteiset mittarit puuttuvat

Suomen ympäristökeskus Syken tutkija Susanna Horn kuulee Saint- Gobainin hankkeesta puhelimessa. Hän pitää koko arvoketjun päästöjen ja materiaalivaikutusten arvioita erittäin isona selvitystyönä, jos se on onnistunut.

– Joka tapauksessa tämän arvion tulisi olla läpinäkyvämpi, jotta kuka tahansa voisi arvioida sen paikkansa- pitävyyttä.

Kollega, Syken tutkija Jáchym Judl huomauttaa, että it-laitteiden hiilipäästöjen mittaamiseen ei ole kansainvälistä standardia. Tarkoitukseen voidaan soveltaa yleistä hiilijalanjälkeä koskevaa iso-standardia.

– Me tarvitsemme Euroopan-laajuista tai kansallista lainsäädäntöä ict-laitteiden hiilipäästöjen, energiankulutuksen ja materiaalien jalanjäljen laskemiseksi. Ilman säädöksiä on vaikea saada luotettavaa tietoa ympäristövaikutuksista, Judl sanoo.

Suomalaisen keskimääräiset hiilipäästöt ovat vuodessa 10–11 tonnia. Yhden kannettavan tietokoneen hiilipäästöt ovat Ecoinventin arvion mukaan 156 kiloa. Määrä kattaa tietokoneen elinkaaren muttei käyttöä.

Metallit jäävät kierrättämättä

Hiilipäästöjen ohella materiaalien kierrätys vaikuttaa paljon tietotekniikan ekologisuuteen. Suomessa on tavallista, että tietokoneet hankitaan uutena leasing-sopimuksella ja viedään sopimuksen jälkeen ulkomaille.

Suomen kierrätysaste on Euroopan parlamentin mukaan noin 48 prosenttia, mikä on verrattain korkea osuus Euroopassa. Harvinaisia maametalleja ei kuitenkaan erotella komponenteista, vaan niiden kierrätysprosentti on arviolta prosentin luokkaa, kuten muualla maailmassa.

– Niin kauan kuin neitseelliset raakamateriaalit ovat halvempia kuin kierrätetyt eikä ole lain asettamia pakotteita, ei ole kannusteita kierrättää, Judl sanoo.

Syke kehittää sääntelykeinoja tietoteknisten laitteiden valmistukselle ja kierrätykselle. Nykyään kierrätystä säädellään lähinnä laitteen tyypin ja painon perusteella. Suunnitelmissa on lisätä kriittisten metallien kierrätystä omina jakeinaan.

Nopeita lainsäädännöllisiä muutoksia ei ole luvassa, joten ekologiset parannukset jäävät yritysten tahdon varaan.