Vastoin odotuksia kesä ei tuonutkaan helpotusta koronatilanteeseen. Tartuntamäärät ovat loppukesästä kääntyneet taas huolestuttavaan kasvuun. Hyvä on se, että vaativan sairaalahoidon tarve ei ole kasvanut samassa suhteessa. Siitä on kiittäminen suunnitelmallisesti edennyttä väestön rokottamista. Elokuun puolivälissä yli 40 prosenttia väestöstä on saanut jo kaksi piikkiä. Koulujen alkamisen alla rokotukset laajennettiin koskemaan 12–15-vuotiaita nuoria.

On ymmärrettävää, että koronaepidemia ja sen hoitaminen on herättänyt myös arvostelua. Suositukset ja rajoitukset ovat voineet tuntua aika ajoin vääriltä tai ainakin väärin mitoitetuilta tai ajoitetuilta. Matkan varrella jotain on varmasti jäänyt hallitukselta tai viranomaisilta myös tekemättä. Ymmärrettävää on sekin, että ohjeita ja suosituksia tinkimättä noudattavat ihmiset tuntevat kiukkua epidemiaan huolettomammin suhtautuvia lähimmäisiään kohtaan.

Koronatoimien yhteydessä on luonnollisesti puhuttu yksilönvapaudesta, peruslaillisista oikeuksista ja tasa-arvoisesta kohtelusta. Asiat on mainittu muun muassa keskusteltaessa rokotepakosta ja rokotuspassista. Päättäjien ja viranomaisten on toki ollut pakko miettiä toimien laillisuutta ja sopivuutta muissakin yhteyksissä. Hyvä niin, sillä pakko sopii huonosti yksilön oikeuksista kiinni pitävään suomalaiseen yhteiskuntaan. Ainakin toistaiseksi ihmiset on saatu tärkeiden asioiden taakse perustelemalla, ei pakottamalla.

Tasa-arvo sekä kansalaisten vapaudet ja oikeudet ovat tärkeitä arvoja länsimaisissa yhteiskunnissa. On kuitenkin rajansa sille, missä kaikissa yhteyksissä näihin voi vedota halutessaan toimia juuri niin kuin itse haluaa. Pitää muistaa, että vapauteen liittyy myös vastuu, ei vain itsestään, vaan myös lähimmäisistään, joissain tapauksissa myös yhteiskunnan ja talouden toimivuudesta.

Koronarokotus on tästä hyvä esimerkki. Sillä ei pyritä vain suojelemaan rokotteen ottajaa, vaan saamaan aikaan koronan taltuttamisen kannalta tärkeä laumasuoja. Ja mitä nopeammin laumasuoja saavutetaan, sitä nopeammin yhteiskunta palaa normaaliin. Kaikkea ei voi vain vastustaa ja vaatia samalla paluuta aikaan ennen koronaa.

Maailmassa on paljon asioita, joissa jokaisen ihmisen olisi aika ajoin hyvä mennä toisen ihmisen vaatteisiin oman navan tuijottamiseen sijaan. Omia oikeuksia voi vaalia ja niistä pitää kiinni unohtamatta lähimmäisiä ja yhteiskunnan kokonaisetua. Sitä voi kutsua vaikka kohtuudeksi.