Kannustava puhe tekee hyvää työyhteisölle
Jokainen työyhteisön jäsen työntekijästä toimitusjohtajaan on vastuussa myönteisen työilmapiirin luomisesta.
Kannustavassa työyhteisössä kaikki jäsenet ovat sitoutuneet yhteiseen tavoitteeseen ja tuntevat vastuunsa työilmapiirin ja työhyvinvoinnin edistäjinä.
– Myös vuorovaikutus toimii. Työtoverit haluavat auttaa toisiaan ja osaavat kiittääkin, Työturvallisuuskeskuksen kehittämispäällikkö Jarna Savolainen sanoo.
Hänen mukaansa kannustavassa työyhteisössä luodaan uskoa tulevaan ja huomioidaan pienetkin edistymiset. Esimerkiksi palaverissa rohkaistaan erilaisiin puheenvuoroihin sekä osoitetaan arvostusta ja tukea henkilöille, jotka tuovat esille eri aiheita ja näkökulmia.
– Liitän kannustavaan työyhteisöön avoimen ja työntekijää arvostavan ilmapiirin. Nähdään ihminen laajempana kokonaisuutena kuin pelkkänä työntekijänä.
Savolaisen mukaan hyvässä ilmapiirissä huomioidaan myös tunteet, jotta ne eivät jää kuormittamaan työntekijää esimerkiksi asiakastyössä.
– Usein riittää, että asiat tuodaan esiin hyvässä hengessä.
Kanssakäymisen ammattilainen
Esimiesasemassa toimiva on Savolaisen mukaan ennen kaikkea vuorovaikutustyössä.
– Vuorovaikutus on taito monien joukossa. Hyvä esimies antaa alaisilleen mahdollisuuden loistaa ja tuoda esiin osaamistaan. On oleellista, että kannustava ote välittyy työntekijöille myös muutostilanteissa ja työmotivaation laskiessa, Savolainen sanoo.
Hän näkee työpaikan luottamushenkilöt ja työsuojeluhenkilöstön tärkeinä työpaikkakulttuurin kehittäjinä. Työntekijöiden edustajina heillä on mahdollisuus saada kokonaisnäkemys työpaikasta ja he voivat tehdä kriittisiäkin huomioita johtamisesta.
– He luovat osaltaan rehtiä ja rehellistä keskustelukulttuuria, jossa osataan nostaa rakentavasti vaikeitakin asioita keskusteluun.
Henkilöstöhallinto seuraa ja rakentaa
Henkilöstöhallinnon tehtäväksi Savolainen näkee ruokkia kannustusta esimerkiksi tuomalla esimiestyöhön erilaisia työkaluja palautteenannon ja vuorovaikutuksen kehittämiseksi.
– Henkilöstöhallinto seuraa vaikkapa henkilökuntakyselyin työpaikkakulttuurin kehittymistä, sekä miten asioita nimetään ja miten henkilökunnalle puhutaan.
Monissa työpaikoissa on totuttu, että palautteen antaminen on nimenomaan esimiehen tehtävä. Savolainen on kuitenkin sitä mieltä, että työntekijä voi antaa kannustavaa palautetta esimiehelleen.
– Kahdenvälisen vuorovaikutuksen pitää toimia molempiin suuntiin, mutta se edellyttää luottamusta, Savolainen muistuttaa.
Työterveyshuollostakin voi saada apua työilmapiirin kehittämiseen.
Etänä palautetta on vaikeampi antaa
Etäyhteydessä työyhteisön jäsenten vuorovaikutus ja kannustaminen on vaativampaa. Satunnaiset kohtaamiset ja keskustelut työkavereiden kanssa ovat etätöissä lähes mahdottomia. Kohtaamiset ovat yleensä ennalta sovittuja, ja sanattoman viestinnän pienten signaalien lukeminen vaikeutuu. Savolaisen mukaan odotukset vuorovaikutuksesta täytyy asettaa realistisiksi sen mukaan, mikä on mahdollista.
Asennettaan ja käytöstään voi muuttaa muita motivoitavaksi. Savolainen ehdottaa jokaisen miettivän päivän päätteeksi, minkälaisia kohtaamisia työpäivän aikana oli ja tuntuivatko ne myönteisiltä.
– Kannustaminen ja myönteisyys tuntuvat hyvältä sekä saajasta että antajasta. Kannustus luo työyhteisöön myös kiitollisuutta, joka lisää työhön sitoutumista ja ihmisten hyvinvointia.
Jaana Pohja
viestintäpäällikkö
Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO
Työmarkkinaviestinnän sietämätön keveys
Kevät 2020 jää varmasti mieleeni. Niin ovat jääneet kevät 2016 kilpailukykysopimuksineen, syksy 2014 eläkeuudistuksineen, syksy 2013 työllisyys- ja kasvusopimuksineen sekä kevät 2012 työurasopimuksineen.
Näitä elämäni keväitä ja syksyjä yhdistää jonkin yhteiskunnallisesti merkittävän, ihmisten arkeen vaikuttavan neuvottelurupeaman viestinnän luotsaaminen maaliin.
Neuvottelijoiden rinnalla puurtaa joukko viestinnän ammattilaisia, jotka osaltaan taiteilevat avoimen ja suljetun tarinan välillä.
Avoimen siltä osin, että liittojen jäsenille kuuluu kaikki olennainen tieto neuvottelujen kulusta. Suljetun siltä osin, että neuvottelijoita sitovat niin sanotut hyvät pöytätavat. Ne varmistavat, ettei liian varhainen tai yksityiskohtainen viestintä sulje tietä kaikille kelpaavaan lopputulokseen.
Viime keväästä tuli kuitenkin erilainen. Tuli korona, mutta myös maalittaminen.
Samalla kun sosiaalinen media on lisännyt avoimuutta ja kurkistusikkunan neuvottelupöytiin, se on lisännyt neuvottelijoihin kohdistuvaa järjestelmällistä mustamaalaamista ja pöydistä kantatuvan tiedon värittämistä. Tämä näkyi päättyneellä neuvottelukierroksella.
Kamppailua viestinnän ilmaherruudesta ei käyty kuntasektorilla perinteiseen tapaan palkansaajien ja työnantajan välillä, vaan palkansaajien neuvottelujärjestöjen kesken. Somessa muun muassa JUKOn neuvottelijoihin kohdistui hyökkäyksiä, joissa iskettiin kiinni henkilöön, ei asiaan.
Ihmisten kyky arvioida sanomisiaan on madaltunut, jopa kadonnut sosiaalisessa mediassa. Se on surullista, sillä sanoilla on helppo haavoittaa; maalittamisesta on tullut raskas osa arkea monille julkisaloilla työtään tekeville.
Meistä jokainen on vastuussa vallitsevasta viestintäilmastosta ja julkisen puheen luonteesta. Voimme valita avoimen ja kannustavan tai raskaan ja piikikkään väliltä. Itse jatkan hyväksi havaitsemallani tiellä: Paljon ja huumorilla, tiukassa kurvissa korva maata viistäen. Eikä haittaa, jos sydämellä on joskus kypärä.