Järvellä Varkauden kaupunkikeskustan itäpuolella Pohjois-Savossa käy kova tohina. Tarmo-hinaaja on vetänyt Kallavedeltä tuhatkunta teräsvaijerein sidottua puunippua. Puuta lilluu vedessä noin 350 rekkakuormallisen verran. Kuorma odottaa pääsyä Taipaleen kanavaan.

– Tuhannen nipun lautta pilkotaan 80 nipun eriin ja tuodaan sulusta läpi. Sitten ne kootaan uudelleen suureksi lautaksi, sanoo Uittopojat Oy:n yrittäjä, yli 40 vuotta uittotöitä tehnyt Reino Nurmi.

Nurmen luotsaama 13 henkilön porukka kuljettaa tänä vuonna liki puoli miljoonaa kuutiota puuta Pielisen, Kallaveden ja Saimaan alueelta. Euroopan suurin vaneritehdas Ristiinassa saa uittoväyliä pitkin viidesosan käyttämästään puusta ja Kaukaan sellutehdas Lappeenrannassa reilut kymmenen prosenttia.

Vesillä ei olla jäniksen selässä

Uitto on pitkien matkojen hidasta työtä. Pisimmillään uittoniput kulkevat 450 kilometriä Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon perukoilta.

Jo suuren lautan kiihdytys matkavauhtiin vaatii kilometrin mittaisen ajomatkan. Liikkeelle on lähdettävä hitaasti, jotta hinaajan vaijerit kestävät. Kiihdytyksen jälkeen lautta etenee kaksi kilometriä tunnissa. Keskimääräinen, noin 250 kilometrin uittomatka vie kuusi vuorokautta.

Tukkipuita on helpompi hinata kuin pienempää sellupuuta. Suuri puu kelluu paremmin kuin pieni.

– Ketjuilla sidotut tukkipuuniput eivät ole sääarkoja. Sama määrä tukkia kulkee nopeammin ja pienemmillä polttoainekuluilla kuin sellupuu, Nurmi sanoo.

Uiton verkkaisuus korostuu, kun massiivinen, jopa kilometrin pituinen lautta joutuu odottamaan paikallaan sään rauhoittumista. Nurmi sanoo, että lauttaa voisi periaatteessa vetää vasta-aaltoon, mutta sivuaallot ovat myrkkyä.

– Ne löystyttävät ja rikkovat nippuja.

Pisimmillään Nurmen joukot ovat odottaneet sään armoilla viikon. Odotusaikana miehet tappavat aikaa korjaamalla nippuja ja katsomalla televisiota.

Lomat pidetään talvella

Arki hinaajalla rytmittyy kuuden tunnin ja kahden viikon jaksoihin. Kuuden tunnin työvuoron jälkeen on kuusi tuntia vapaata. Kahden työviikon jälkeen odottaa viikko vapaalla.

Kesällä parempaa maisemakonttoria ei liene kenelläkään muulla, mutta syksyn tullen romantiikka voi uittotöissä olla kaukana, Nurmi sanoo.

– Lokakuun pimeydessä valonheittimien valossa kuudenkin tunnin rupeama tuntuu välillä pitkältä, kun sataa räntää ja tuulee.

Uitto alkaa keväällä heti, kun jäät antavat periksi. Sesonki kestää marraskuulle.

– Kesällä perhe-elämää voi rassata, jos mies on paljon poissa. Toisaalta olemme talvella paljon kotona. Tyypillisesti miehistö on talviaikaan kolme kuukautta palkallisella vapaalla, Nurmi sanoo.

Uitolla on tulevaisuutta

Uittomäärä kasvaa tänä vuonna viidenneksellä edellisvuoteen verrattuna. Kehityksen taustalla on metsänhakkuiden kasvu.

Nurmi suhtautuukin uiton lähitulevaisuuteen luottavaisesti.

– Uitto näyttää olevan nousussa. Ensi vuonna meillä on tarkoitus palkata 1–2 uutta työntekijää.

Miehen uskoa tulevaisuuteen pönkittävät myös tuoreet muutokset yrityskentässä. Uitto- lauttoja hinaavia yrityksiä oli viitisen vuotta sitten vielä kourallinen. Sen jälkeen Nurmen yritys Uittopojat on kasvattanut liikevaihtoaan selvästi ja vastaa nyt yhden alihankkijansa kanssa kaikesta uittotyöstä Suomen sisävesillä.

– Kun uittomäärät pienenivät, ei puuta riittänyt uittoyrityksistä oikein kenellekään, Nurmi kuvaa tilannetta 2010-luvun alussa.

Pitkällä matkalla uitto edullisinta

Uitto oli 1960-luvulle asti tärkein tapa kuljettaa puuta. Silloin uittotyötä tehtiin miesvoimin, ja tekijöitä riitti.

Sittemmin puiden kuljetus on siirtynyt juniin ja kumipyörille. Vuosikymmenten saatossa uittomäärät ovat tippuneet rajusti. Uitto on kuitenkin edelleen edullisin tapa kuljettaa puuta, kun matka on pitkä ja puuta paljon.

Tällä hetkellä UPM on suurista metsäyhtiöistä ainoa, jonka tehtaille puuta uitetaan.

– Vuosikymmenen alussa uitettiin vuodessa noin 700 000 kuutiota. Vuosina 2016–2018 uitettiin 350–400 000 kuutiota, ja tänä vuonna arvio on liki 500 000 kuutiota, sanoo UPM Metsän logistiikkapäällikkö Esa Korhonen.

Stora Enso ja Metsä Group ovat luopuneet uitosta, mutta kuljettavat edelleen puuta vesiteitä pitkin proomukuljetuksina.

Suurin syy uiton romahtamiseen löytyy maantie- ja rautatiekuljetusten tehostumisesta.

– Autokuljetus on tehostunut kaikkein voimakkaimmin. Esimerkiksi 1970-luvulla rekka-autojen kokonaispaino oli 42 tonnia, nyt se on 76 tonnia. Samoin tiestö ja metsätieverkosto ovat parantuneet. Tässä kehityksessä uitto jäi uinumaan ruususenunta, Korhonen sanoo.

Hänen mukaansa UPM ei ole lopettamassa vaneritukkien ja havusellupuun uittoa. Uitto sopii hyvin yrityksen puunhankintalogiikkaan sekä kuljetus- että varastointimuotona.

– Uitettu havusellupuu sopii hyvin meidän Lappeenrannan tehtaamme prosessiin ja vaneritukit joudutaan hauduttamaan vedessä muutenkin ennen jalostusta.