Kesän kääntyminen syksyyn tuo neuvottelut uusista työehtosopimuksista lähemmäksi. Iso osa Insinööriliiton jäsenistöä koskevista yksityisen sektorin sopimuksista on katkolla jo syksyllä, mutta neuvoteltavaa riittää pitkälle kevääseen.

Kuukausien neuvotteluruljanssi vaatii huolellista valmistautumista sekä työnantajien että työntekijöiden leireissä lähtien neuvottelutavoitteiden asettamisesta. Tavoitteet ovat neuvottelujen kulmakivi: on tiedettävä, mitä haluaa ja mitä on niiden saavuttamisen eteen valmis tekemään. Neuvottelujen pohjustaminen vaatii oman aikansa ja mitä paremmin se on tehty, sitä helpompi on lähteä neuvottelupöytään.

Yleensä valmistautuminen tehdään vähin äänin vailla isoa melskaamista. Omia kortteja ei haluta paljastaa liian aikaisin, tavoitteista kerrotaan julkisuuteen korkeintaan suuret linjat ja väljät haarukat. Tilannetta voi verrata vaikka käytetyn auton myyjään: ei ole kovinkaan järkevää etukäteen paljastaa, mikä on alin hinta, jolla ajopeli vaihtaa omistajaa.

Syksyn neuvottelukierros näyttää muodostuvan tässä suhteessa erilaiseksi. Etenkin työnantajaleiri on ryhtynyt käymään julkisuuden kautta neuvotteluja jo kuukausia ennen sopimusten päättymistä. Elinkeinoelämälle perinteinen keskitetty ratkaisu ei kelpaa. Vientiteollisuuden tavoitteena on köyhän miehen tupo, niin sanottu vientimalli, jossa vientiteollisuus teknologiateollisuuden johdolla määrittelee sopimuksien kustannusvaikutuksille katon, jota muut alat eivät voi ylittää.

Myös kilpailukykysopimuksen työajan pidentämisen siunauksellisuus on tehty kansalaisille selväksi muutaman haastattelun kautta. Jos kiky-tunnit eivät säily, hukka meidät perii tai ainakin maan kilpailukyky kärsii aimo kolahduksen.

Neuvottelupöydissä ihmiset vaihtuvat, mutta epäillä sopii, että vaihdokset muuttavat itse prosessia. Neuvotteluissa tuloksia saavutetaan vain luottamuksen kautta. Liika julkisuus ja siellä tehdyt tulkinnat eivät tätä luottamusta vahvista, päinvastoin. Todennäköisesti hankalien asioiden käsittely ja vaihtoehtojen esittäminen vain vaikeutuu, jos on vaara niiden ajautumisesta julkiseen reposteluun ennen aikojaan.

On syytä korostaa, että luottamuksellisuus ei ole asioiden salaamista. Julkisuudessa voi käydä keskustelua ja etenkin jäsenet on pidettävä ajan tasalla, mutta se on eri asia kuin neuvottelujen aloittaminen julkisuudessa. Neuvotteluja ei edelleenkään julkisuudessa käydä eikä uusia työehtosopimuksia synny. Neuvottelijoiden taito ja onnistuminen mitataan neuvottelupöydissä, ei lehtien palstoilla tai tv-ruudussa.