Loppukesästä koittaa vuoden paras hetki, kun mehiläispesien kennot notkuvat hunajaa. Tietotekniikan insinööri Sami Niemi avaa pesän, kuorii vahakerroksen ja linkoaa hunajan irti kennosta. Hän suodattaa tuotteen ja säilöö sen purkkeihin. Mitä hän ei itse syö, päätyy kaupaksi toreilla.

– Aina itse tuotettu hunaja maistuu parhaalta, Niemi sanoo.

Laihialla asuva, ABB:llä ohjelmoijana työskentelevä Niemi pitää vaimonsa kanssa mehiläispesiä omakotitalonsa pihalla sekä maanviljelijöiden metsä- ja peltoalueilla.

Mehiläiset kerääntyvät palloksi

Sadonkorjuun jälkeen mehiläiset saavat sokerilientä talven ravinnoksi. Mehiläiset vetäytyvät pesään palloksi talven yli.

Kevään lämpöisinä päivinä ne lähtevät puhdistuslennolle ja aloittavat ravinnon keruun, kun pajuista alkaa tulla siitepölyä ja mettä. Jälleen alkaa hunajan tuotanto.

– Silloin, kun mehiläiset ovat rauhallisia ja antavat tutkia pesää, on mielenkiintoista katsoa, mitä siellä tapahtuu.

Hoitaja tarvitsee työhönsä suojaavat haalarit, jotta mehiläiset eivät pistä. Jos yksi pistää, riski kasvaa, että muutkin hyökkäävät. Niemi on säästynyt onnekseen monen piston sarjoilta.

– Jos puvussa tai verkossa on jossain reikä, kyllä ne sen löytävät.

Työt jakautuvat tarkasti

Mehiläisten yhdyskunnassa tehtävät ovat pitkälle eriytyneet. Kaiken keskuksena on kuningatar, joka munii munia.

Koiraspuolisten kuhnureiden tehtävänä on hedelmöittää kuningatar.

Nuoret naaraspuoliset mehi- läiset hoitavat pesää ja ruokkivat kuningatarta. Lentomehiläiset pör- räävät ympäristöön hakemaan hunajaa, siitepölyä ja vettä. Vartijamehiläiset tarkastavat pesän suulla sisääntulijat.

– Onhan tämä ilmeisen toimiva organisaatio. Mehiläiset ovat työteliäitä ja tuottavia.

Myynnissä kohtaa ihmisiä

Hoito on tavallisesti yksinäistä puuhaa, mutta Niemi toimii lisäksi Kyrönmaan seudun mehiläishoitajien puheenjohtajana.

Toimintaan kuuluu muun muassa kurssien järjestämistä. Sosiaalista puolta harrastuksesta edustaa myös loppukesä, kun hunajaa myydään tapahtumissa.

– On mukava kohdata ihmisiä toreilla ja keskustella kaikenlaisista asioista.

Harrastus lähti vaimon aloitteesta mehiläishoitokurssilta neljä vuotta sitten. Kipinä syttyi vasta kurssin aikana.

– Ehkä hunaja oli tekijä, joka innosti. Olen sen verran makean perään.