Juhlavuoden iloon ehtii vielä mukaan
Insinööriliiton juhlavuoden projektipäällikkö Grete Ahtolan mukaan juhlivat insinöörit ovat ihastuttaneet tuhansia ihmisiä eri puolilla Suomea.
Kokemäenjoen rannalla heinäkuisessa Porissa kävelevä Grete Ahtola kuvaa oloaan väsyneeksi mutta onnelliseksi. Satavuotiaan liiton tärkeä vuosi on ohittanut puolivälin krouvin. Töitä on ollut paljon, mutta kuten sanonta kuuluu, työ tekijäänsä kiittää.
– Päällimmäinen tunne on huojentuneisuus. Ihmisiltä saadun palautteen perusteella olemme olleet yhdessä tekemässä oikeita asioita oikealla tavalla. Uskon vakaasti, että yhteisen matkan aikana moni on ihastunut insinööriin, alkanut nähdä insinöörit ja insinööriyden uudella tavalla, Ahtola sanoo.
Nuorekas tapa näkyä
Insinööriliiton juhlavuoden yksi tavoite oli näkyvyys. Ahtolan mielestä ainakin tämä tavoite on täyttynyt yli odotusten. Seinäjoen Provinssissa Insinööriliiton festariteltta ja Ihastu insinööriin -teema kiinnosti yli 4 000 festivaalivierasta.
Joensuun Ilosaarirockissa teltta ohjeisohjelmineen keräsi noin 7 000 kävijää. Porin SuomiAreenan Kansalaistoripaikalla vieraili yli 3 000 kävijää ja Pori Jazzeissa liiton teltalla noin 3 500.
– Olemme saaneet paljon näkyvyyttä ohi ja yli oman IL-yhteisön, ja mikä parasta, tapamme näkyä on ollut nuorekas ja hyväntuulinen. Liiton päätös olla siellä, missä on ihmisiä, oli varmasti oikea, Ahtola tuumii.
Hän uskoo, että Insinööriliiton tapa viettää juhlavuottaan ei ole ollut ammattiliitolle ehkä aivan tyypillinen. Yhteiskunnalle ja maan tulevaisuudelle tärkeitä teemoja ja asioita on tuotu esiin, mutta se on tehty uudella tavalla.
– Vähemmän tummia pukuja ja juhlavaa pönötystä, enemmän tunnetta ja yhdessäoloa ilon kautta, Ahtola kuvaa.
Konsertit jakavat hyvää
Juhlavuoden projektipäällikkö painottaa, että juhlavuosi ei suinkaan ole ohi. Syksy ja alkutalvi pitää sisällään paljon erilaisia tapahtumia, joihin sekä jäsenet että muu yleisö ovat tervetulleita.
– Jos joku on jostain syystä tähän asti missannut tapahtumat tai haluaa ottaa juhlavuodesta kaiken irti käymällä monissa tapahtumissa, mahdollisuuksia on vielä paljon, Ahtola sanoo.
Hän kannustaa ihmisiä osallistumaan etenkin syksyn kahdella jäljellä olevaan hyväntekeväisyyskonserttiin, joista ensimmäinen on syyskuussa Jyväskylässä ja sarjan viimeinen lokakuussa Helsingissä.
– Konsertit ovat toimineet hyvin. Konsepti on yksinkertainen. Paljon hyvää musiikkia ja mukavaa yhdessäoloa, väliin liiton historiaa kirjoittavan tohtori Sampsa Kaatajan lyhyitä tietoiskuja insinööriydestä ja sen merkityksestä suomalaiselle yhteiskunnalle. Väki on viihtynyt niin hyvin, että muutamat ovat käyneet konsertissa kuulemma kaksikin kertaa, Ahtola kertoo.
Hän muistuttaa, että konsertit tuottavat iloa ja hyvää paitsi itselle myös ulkopuolisille. Konserttien tuotto menee Me-säätiölle, joka tekee työtä lasten, nuorten ja perheiden syrjäytymisen estämiseksi.
Ahtola hymyilee Kokemäenjoen rantatörmällä kilpaa auringon kanssa. Vuoteen on mahtunut totta kai myös kiirettä ja väsymystä, mutta kuten laulussa sanotaan, ”päivääkään en vaihtaisi pois”, vai kuinka?
– Olen tähänastisesta tosi kiitollinen. Olemme tehneet hyvää yhteistyötä yli rajojen, saaneet paljon hyviä yhteistyökumppaneita ja yhteinen matka on varmaan poikinut uusia yhteistyökuvioita. Suomalaiset tuntevat insinöörit tällä hetkellä taatusti paremmin kuin vielä puoli vuotta sitten, Ahtola vastaa.
Merja Jutila Roon
Pääsihteeri
Teollisuuden palkansaajat TP
Monipuolisia roolimalleja nuorille
Politiikassa on tänä vuonna otettu askelia näkyvillä paikoilla tasa-arvon suuntaan. Eduskuntaan nousi ennätysmäärä naisia, ja ministereiksi nimitettiin enemmän naisia kuin miehiä. Euroopan komission puheenjohtajaksi valittiin ensimmäistä kertaa nainen, saksalainen Ursula von der Leyen ja Euroopan keskuspankin pääjohtajaksi ranskalainen Christine Lagarde.
Mikään yksittäinen nimitys ei tietenkään yhdessä yössä korjaa pitkän aikavälin tilastoja tasa-arvoisiksi tai korjaa olemassa olevia sukupuolittuneita rakententeita, mutta suunta on oikea.
Muutos tapahtuu usein hitaasti. Kenellekään ei tule yllätyksenä, että suurin osa hoitoalalla työskentelevistä on naisia tai että suurin osa insinööreistä on miehiä. Yllättävää sen sijaan on, että nuoret valitsevat koulutusalansa edelleen perinteisten sukupuoliroolien mukaan eikä koulutusvalinnoissa ole juuri tapahtunut muutoksia vuosikymmeniin.
Terveys- ja sosiaalialan koulutus on Suomessa edelleen yhtä naisvaltainen ja tekniikan ala yhtä miesvaltainen kuin 1970-luvun alussa.
Suomalaiset tytöt ovat matematiikassa maailman parhaimpien joukossa, mutta tekniikan alan koulutuksen aloittaneiden opiskelijoiden kohdalla naisten osuus on vähäistä kansainvälisessä vertailussa. Sukupuoli ohjaa Suomessa koulutusalan valintaa edelleen enemmän kuin muualla, vaikka monessa muussa asiassa olemme olleet tasa-arvon edelläkävijöitä.
Ongelmallista on, jos mielikuvat ja oletukset rajoittavat yksilöiden hakeutumista itselleen parhaiten sopiville aloille. Yhteiskunnan voimavarat ja potentiaali eivät jakaudu optimaalisesti, jos alan valintaa määrittää esimerkiksi sukupuoli eivätkä kyvyt tai alalle sopivuus.
Jäykät roolijaot eivät myöskään sovi yhteen tulevaisuuden työelämän kanssa. Siksi meidän on tehtävä töitä aktiivisesti mielikuvien monipuolistamiseksi.