insinööriliitto 100 vuotta

Sisko Ania yhdessä oppilastovereidensa kanssa Tampereella 1910-luvun alkupuolella.
Sisko Ania yhdessä oppilastovereidensa kanssa Tampereella 1910-luvun alkupuolella.

Insinööriliittolaisten henkilökuvia

Syksyllä julkaistava Insinööriliiton satavuotishistoria on ennen kaikkea järjestöhistoria, jossa liiton vaiheet sidotaan osaksi suomalaisen yhteiskunnan kehityskertomusta.

Historiakirja ei keskity yksilöihin liiton taustalla, mutta tutkimuksessa on noussut esiin useita mielenkiintoisia liiton toimintaan vaikuttaneita insinööripersoonia.

Kun tarkastelussa on kotimaassa tekniikan ”keskikoulutuksen” saaneet, Sisko Ania (1891–1980) on Suomen ensimmäinen naisinsinööri. Hän on myös ensimmäinen naispuolinen insinööriliittolainen sekä ensimmäinen liiton keskeiselle vaikuttajapaikalle noussut nainen.

Vuodesta 1908 Ania toimi harjoittelijana eri tehtaissa, kunnes pääsi opiskelemaan toimintansa aloittaneen Tampereen teknillisen opiston kutomateollisuusosastolle. Anian valmistuttua TTO:sta ensimmäisten joukossa vuonna 1915 hän siirtyi mestarin apulaiseksi H. Liljeroosin Villakehruu- ja Värjäystehdas Osakeyhtiöön.

Syksyllä 1918 Ania aloitti työn Vaasan ja Oulun piirien naisammattien tarkastajana, kunnes 1927 edessä oli siirtyminen G. A. Serlachius Osakeyhtiön palvelukseen Mänttään. Teollisuuslaitoksen huoltotarkastajan työhön kuului tehdas- ja työntekijöiden oloista huolehtiminen. Tässä toimessa Ania oli ensimmäinen koko Suomessa.

Insinööriliiton toiminnassa Sisko Ania ei näytä tehneen pitkää uraa. Hän ei kuitenkaan unohtanut opiskelutovereidensa kanssa perustamaa yhdistystä. Hän oli ensimmäisten lahjoittajien joukossa antamassa tukensa Tampereen Teknillisten vuonna 1928 perustamaan kannatusrahastoon.

Eräs varhainen puheenjohtaja

Toisin kuin Sisko Anian, jonka elämästä ja urasta tiedetään vain vähän, Insinööriliiton entisen puheenjohtajan Kalle Karppisen (1894–1975) vaiheet on hyvin dokumentoitu.

Nuoren Karppisen vaiheet ovat kuin jännitysnäytelmästä. Hän osallistui Muurmannin radan rakentamiseen Venäjällä, mistä muodostui raskas seikkailu. Vuoden 1918 sisällissodan aikana Karppinen puolestaan joutui useaksi kuukaudeksi punaisten vangiksi.

Näiden kokemusten jälkeen rakennusinsinööri Karppinen valmistui TTO:sta vuonna 1919, jolloin edessä oli työt puolustusministeriössä Mannerheim-linjan linnoitustöiden parissa.

Karppinen perusti oman rakennusliikkeen Koivistolle Karjalan kannakselle1920-luvulla. Siellä alkoi menestyksekäs ura, kunnes edessä oli paluumuutto sodan syttymisen takia.

Jälleenrakennuksen vuosina Karppisen Paalurakenne Oy menestyi hyvin, mutta aikaa oli myös yhdistystoiminnalle. Kalle Karppinen toimi Insinööriliiton puheenjohtajana 1940-luvun puolivälissä, jolloin liitto jo pyrki osallistumaan aktiivisemmin myös yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Karppinen itse muotoili asian niin, että nyt IL:lla oli ”velvollisuus osallistua täysveroisena osapuolena kaikkialla siellä, missä maamme teknillisen alan kysymyksiä käsitellään.”

Insinööriliiton Grand Old Man

Jos Insinööriliiton historiasta nostetaan esiin yksi henkilö, joka työllään vaikutti poikkeuksellisen paljon liiton historiaan, niin valinta on Jaakko Liede. Liede tuli ensi kerran mukaan IL:n toimintaan 1930-luvun puolivälissä, ja neljä vuosikymmentä myöhemmin hän eläköityi liiton toimitusjohtajan paikalta.

Liede valmistui insinööriksi Tampereen teknillisen opiston rakennusosastolta vuonna 1932. Valmistuminen 1930-luvun lamakaudella vaikeutti aluksi työnsaantia. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen Liede siirtyi Petsamon Nikkeli Oy:n palvelukseen, missä hän työskenteli aina Petsamon luovuttamiseen vuonna 1944 saakka.

Sodan päättymisen jälkeen Liede työskenteli vielä tovin tekniikan parissa ennen siirtymistään Insinööriliiton toiminnanjohtajan tehtävään vuonna 1957. Tuohon mennessä Lieteelle oli karttunut jo vankka kokemus insinöörien järjestötoiminnasta, mutta nyt hän omistautui sille kokonaan.

Ura huipentui ammattijärjestöön

Vuosikymmenien ajan Jaakko Liede oli mukana rakentamassa ammatillisaatteellista insinöörijärjestöä. Uransa lopulla hän oli vielä keskeisessä roolissa siinä, että Insinööriliitto muuttui insinöörien ammattijärjestöksi.

Insinööriaatteen edistäminen ja insinöörien aseman parantaminen olivat merkittävä osa Lieteen elämäntyötä. Aseman parantamisessa oleellista oli hänen mukaansa koulutus, johon Liede halusi mukaan myös humanistisia aineita, etiikkaa ja ympäristönsuojelua.

Valtiovallan tunnustuksena insi- nöörikunnan hyväksi tehdystä työstä presidentti Urho Kekkonen myönsi kesäkuussa 1975 Jaakko Lieteelle kanslianeuvoksen arvonimen.

Jaakko LiedeJaakko Liede