Voisi kuvitella, että sairaalainsinöörin työ poikkeaa raskaampien laitteiden parissa työskentelevän insinöörin töistä. Väärin.

– Ihan samanlaista kunnossapitoa tämä on kuin tehtaassa. Tosin sähkölaitteiden turvallisuus on astetta tiukempaa, koska näissä laitteissa on kiinni ihminen, sanoo Nora Saarlemo.

– Sairaalamaailmaan liittyy myös kliinisyys ja tiukka salassapito potilastietojen takia.

Saarlemo on Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten lääkintätekniikan sairaalainsinööri. Hän vastaa Eksoten lääkintälaitteista koko niiden elinkaaren ajan.

– Minulla on kilpailutuksissa ja investoinneissa asiantuntijarooli, määrittelen laitteiden huolto- ja korjaustarpeita sekä teen poistopäätökset.

Saarlemolla on vastuullaan laiterekisterin ylläpito. Eksoten rekisterissä on 4 200 aktiivista lääkintälaitetta.

– Nimikkeitä on 1 111, enkä vielä tunne edes kaikkien käyttötarkoitusta. Hommassa on pitänyt opetella valtavasti lääketieteen sanastoa, ja Google on ollut hyvä apuri, kaksi vuotta talossa ollut Saarlemo nauraa.

Laitekirjo on suuri, ja käyttöiät vaihtelevat.

– Kymmenen vuotta on usein maksimi, mutta esimerkiksi tähystyslaitteet, joissa on herkkää optiikkaa, voivat olla käytössä 3–4 vuotta. Niistä täytyy arvioida, onko uuden hankinta vai vanhan korjaaminen järkevämpää.

Osaamista on kertynyt valtavasti

Saarlemo oli lapsena hyvä käsitöissä ja halusi käsityönopettajaksi. Tekniikkakin kiinnosti, mutta opinto-ohjaaja sanoi, että ”tyttö ei voi lähteä tekniikkaa lukemaan”. Saarlemo sisuuntui, soitteli läpi ammattikouluja ja pääsi Riihimäelle opiskelemaan sähköalaa.

Hän haki myös teknilliseen kouluun, mutta ilman ammatillista tutkintoa piti ensin kerätä työkokemusta. Tie vei Koneelle hissien koestukseen, ja Imatran tekun ovet aukesivat. Kaupungista hän löysi miehen, mutta alan töitä ei valmistumisen jälkeen löytynyt.

– Sitten pääsin Helsinkiin ABB:lle laivojen sähkötekniikan pariin. Kun toiminnot siirrettiin Sveitsiin, palasin Etelä-Karjalaan ja harjoitteluun sähköurakointiliikkeeseen, josta sain kontakteja ja kokemusta.

Seuraavaksi Saarlemo teki sähkötekniikan opettajan sijaisuuksia aikuiskoulutuskeskuksessa, kunnes pääsi Stora Ensolle työnjohtotehtäviin. Äitiysloman jälkeen ura jatkui sähkösuunnittelijana, sitten taas opettajana, ja sähkövoimainsinööriksi hän luki 2005.

Opettajan ja teknologian opintoja

Saarlemo täydensi osaamistaan opettaja- ja erityisopettajaopinnoilla ja suoritti teknologiaosaamisen johtamisen ylemmän amk-tutkinnon 2013.

Ammattiopistosta löytyi koulutuspäällikön virka – mutta kun valtion koulutusleikkaukset alkoivat 2016, piti taas miettiä tulevaisuutta.

– Olin ollut 12 vuotta koulumaailmassa, ja halusin oikeisiin insinöörin töihin.

Paikka löytyi Eksotelta. Vakipaikasta huolimatta into opiskeluun ei kadonnut: nyt Saarlemo opiskelee työn ohella tuotantotaloutta LUT:issa sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisen koulutusohjelmassa.

Ulkopuolisuus auttaa

Saarlemon verkosto sairaalassa on iso: lääkärit, sairaanhoitajat, palvelupäälliköt, talousosasto ja varsinkin tietohallinto, koska laitteet ovat verkossa ja kaikki data menee erilaisiin järjestelmiin. Myös laitetoimittajat ja ulkopuoliset huoltofirmat ovat tärkeä sidosryhmä.

Teknologian kehitys näkyy myös sairaala-alalla.

– Laitteissa on yhä enemmän älyä, ja etäyhteyden kautta huolto näkee, mikä bitti siellä on poikittain. Myös tietoverkkojen riskeihin pitää varautua.

Jotta toiminta kehittyy, asioita pitää miettiä uudella tavalla. Se, että Saarlemo on tullut sairaalamaailman ulkopuolta, auttaa.

– Minä vaan kuljen työhuoneissa ja kyselen ihmisiltä, miten voisin auttaa, hän hymyilee.

Hän on saanut itse muodostaa työnkuvansa, jossa parasta on itsenäisyys ja päätösvalta.

– Itsenäisyys on myös haaste, koska kollegaa ei talosta löydy. Verkostoja ja ammatillista olkapäätä täytyy hakea laitetoimittajien tapahtumista ja vierailuista muissa sairaaloissa.

Saarlemo viihtyy hyvin keskeisessä asiantuntijan roolissaan. Mutta onko hän unelmatyössään?

– Kyllä, mutta vielä tässä ehtii reilut 20 vuotta tehdä vaikka mitä. Ehkä jossain vaiheessa voisin yhdistää työhön tuon pedagogisen osaamisenkin, hän miettii.

Saarlemon vapaa-ajan täyttävät lapset ja koirat sekä agility-harrastus. Sitkeänä oppijana hän haluaa aina lisää haasteita, joten listalla on myös golf, lajeista vaikein.