Vajaan 20 000 asukkaan Varkaus paljastaa karvansa jo kaupunkiin ajettaessa. Suomalainen puunjalostusteollisuus tulee autoilijan syliin ainutlaatuisella tavalla. Maisemaa hallitsevat tehtaan piiput, puu- ja hakekasat ja pitkät kuljettimet.

Päiviönsaaren halkaisevaa Ahlströminkatua ajaessa on vaikea hahmottaa, oletko itse kaupungissa vai epähuomiossa eksynyt tehtaan porttien sisäpuolelle. Varkaudessa kaupunki ja teollisuus ovat konkreettisesti yhtä: pohjoissavolainen pikkukaupunki on syntynyt ja kasvanut Päiviönsaaressa yli 200 vuotta olleen teollisuuden ympärille.

Teollisuusherrat löysivät Varkauden hyvät vesistöalueet koskineen ja metsineen 1800-luvun alussa. Alussa oli vapaaherra Gustaf Wreden perustama ruukki ja masuuni, jossa savolainen järvimalmi jalostui raudaksi.

Ruukin omistajat vaihtuivat, pian ruukin yhteyteen nousivat saha ja konepaja.

Konepaja, masuuni ja valimo tuhoutuivat 1854 tulipalossa, ja raudanvalmistus loppui, mutta jo seuraavalla vuosikymmenellä Varkauden Pirttiniemeen rakennettiin laivatelakka ja sen yhteyteen höyrykattila- ja puusepänverstaat. Ensimmäinen höyrylaiva valmistui telakalta vuonna 1864.

Vuosisadan aikana nousuja ja laskuja

Vuonna 1909 Päiviönsaaren alue tehtaineen siirtyi Paul Wahlilta A. Ahlström Oy:lle. Isännän vaihtumisen myötä alueesta kehittyi seuraavien vuosikymmenten aikana merkittävä puunjalostusteollisuuden keskittymä.

Varkaus eli sellu-, paperi- ja sahateollisuuden hedelmistä pitkään, oikeastaan koko 1900-luvun. Metsäteollisuus valmistautui uuden vuosituhannen haasteisiin yrityskaupoilla ja -fuusioilla, mutta nekään eivät varjelleet vanhaa savolaista teollisuuskaupunkia kolhuilta.

Ahlström oli myynyt vuonna 1987 Varkauden toiminnot Enso-Gutzeitille, joka kymmenisen vuotta myöhemmin fuusioitui Storan kanssa muodostaen maailman suurimman paperi- ja kartonkiyhtiö Stora Enson.

Kaiken piti olla pedattu menestykselle, mutta toisin kävi. Yhtiön Amerikan-valloitus meni vihkoon ja johti miljarditappioihin. Kun sen päälle iskivät finanssikriisi ja koveneva kansainvälinen kilpailu, yhtiö oli huonosti valmistautunut digitalisaation tuomiin uusiin haasteisiin.

Paperin kysynnän raju lasku iski moukarin lailla myös Varkauteen. Paperikoneita ajettiin alas, elinikäisinä pidetyt tuhannet työpaikat osoittautuivat olevan hiekalle rakennettuja. Päivölänniemen raitilla oli hiljaisia miehiä ja naisia vuosien ajan.

Epävarmuutta kesti aikansa. Pelastajaksi tuli pakkauskartonki, jota tehtaan ainoa jäljellä oleva paperikone PK3 alkoi suoltaa vuonna 2016. Samalla säilyi sellutehdas. Niiden lisäksi varkautelaisen metsäteollisuuden tarinaa jatkavat yhtiön kierrätyskuitulaitos, saha ja viilupuutehdas.

Varkaus on myös teknologiakaupunki

Varkaus ei elä vain puusta ja paperista. Pitkä, yli 200-vuotinen teollinen perinne on synnyttänyt kaupunkiin myös teknologista osaamista, osin metsäteollisuuden avittamana.

Varkaudessa on lukuisia teknologiayhtiöitä, jotka työllistävät tuhansia alan ammattilaisia. Sumimoto SHI FW, Andritz, Honeywell ja monet pienemmät yritykset ovat tarjonneet vuosien ajan työtä ja toimeentuloa seutukunnan ihmisille.

Helmikuussa Euroopan komissio myönsi kaupungin teolliselle perinnölle Euroopan kulttuuriperintötunnuksen. Varkauden kaupunginjohtaja Joonas Hynninen pitää tunnustusta merkittävänä jo siitä syystä, että Varkaus on vasta kolmas teollisuusperintökohde, joka vuodesta 2013 lähtien jaetun tunnustuksen saa.

Hynninen painottaa, että Varkaudelle kaupungin teollinen historia ei ole nostalgiaa tai menneisyyteen tuijottamista, vaan kykyä uusiutua.

– Varkaus on ja pysyy teollisuuskaupunkina. Teollisuuskaupungin imagoa ei vaihdeta, vaan sitä syvennetään. Tunnustus ei ole tai takaa pysyvyyttä, hän sanoo.

– Uusien sukupolvien on tehtävä töitä, että historia saa jatkoa seuraavat sata vuotta.

Teollisuus on identiteetin ydin

Varkauden elinkeinojohtaja Markus Vesterisen mukaan kaupungin pitkä teollinen historia näkyy alueen ihmisten suhtautumisessa teollisuuteen ja uusiin investointeihin.

– Teollisuuden sosiaalinen hyväksyttävyys on täällä korkea. Teollisuus ja sen näkyminen kaupunkikuvassa on kaupungin identiteetin ydin, iso osa varkautelaisuutta.

Vuonna 2024 avattu museokeskus Konsti oli hakemassa Euroopan kulttuuriperintötunnusta yhdessä Varkauden kaupungin ja Visit Varkauden kanssa. Konstin yhteistyökoordinaattori Tytti Härkösen mukaan elävä teollinen kulttuuriperintö edellyttää teollisuudelta kykyä elää ajassa.

– Se vaatii osaamista, muutoskykyä ja sitkeyttä selvitä kriiseistä, muuttaa ne innovaatioiksi. Teollisuuden vihreä siirtymä on tästä hyvä esimerkki, Härkönen sanoo.

Kulttuuriperinnön vaaliminen edellyttää myös huolenpitoa historiallisista kiinteistöistä. Niitä Varkaudessa riittää. Päivölänniemen tehdasalueella on useita suomalaisen teollisuusarkkitehtuurin helmiä, jotka ovat osa kaupungin identiteettiä.