Luuppi
Kovaa ja korkealta
Laskuvarjohyppääjä nauttii vapaapudotuksesta ja ryhmähypyistä.
Huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna Julius Setälä avasi laskuvarjohyppykauden Jämijärven kentällä. Ensimmäinen oli matala totutteluhyppy, seuraava kolmistaan tehty ryhmähyppy ja kolmas varjoliitelyyn keskittynyt hyppy.
– Viimeinen hyppy tehtiin pitkällä vapaapudotuksella huvin ja urheilun vuoksi, ja silloin auringonlaskukin näkyi hienosti.
Tyypillinen hyppykorkeus on noin 3 000 metriä. Silloin ilmassa ehtii pudota maata kohti noin 30–40 sekuntia ennen kuin saavuttaa kilometrin korkeuden ja varjo pitää avata.
Varjo hidastaa vauhtia niin, että normaalilla lentelyllä varjolla maahan lennetään muutamassa minuutissa.
Adrenaliini houkutti alkuun
Setälä harrastaa laskuvarjohyppäämistä Tampereen laskuvarjokerhossa, joka hyppää tavallisesti kotikentällään Jämijärvellä. Hyppyharrastus alkoi kahdeksan kaverin porukalla aloittelijakurssilla vuonna 2022.
– Kun lähdimme kurssille, haimme vauhtia ja adrenaliinia. Nykyään se on edelleen läsnä, mutta nautin eniten siitä, että tässä keskitytään täydellisesti harrastukseen, eikä mitään ylimääräistä ole mielessä.
Setälä haluaa kehittää hyppäämistään kokeilemalla erilaisia hyppytyylejä, kuten liukumista horisontaalisesti, istuvaa asentoa ja myöhemmin enemmän pää edellä syöksymistä. Myös ryhmähypyt houkuttavat.
– Jos hyppää yksin, vauhtia ei niin hyvin pysty vertailemaan. Kun hyppää ryhmässä, pystyy vertaamaan vauhtia lähellä oleviin ja pyrkiä liikkumaan lähemmäs heitä.
Päivään mahtuu monta hyppyä
Setälä on neljänä vuonna hypännyt yhteensä noin 70 hyppyä. Alkeiskurssilla hypätään 25 hyväksyttyä hyppysuoritusta valvonnassa, ja itsenäisesti hän on hypännyt noin 20 vuosittain. Hyvänä päivänä kokenut hyppääjä voi keretä hyppäämään yli viisi kertaa.
– Vaikka varsinaisia kuntovaatimuksia ei ole, niin energiaa pitää olla. Ilmassa on pidettävä itsensä hallitussa asennossa. Neljän hypyn jälkeen voi olla sellainen olo, ettei yksinkertaisesti jaksa.
Hyppääminen vaatii Ilmailuliiton ja oman hyppykerhon jäsenyyttä, jotka maksavat kumpikin sadan euron luokkaa. Oma varjo maksaa käytettynäkin muutama tuhatta euroa, kypärä muutaman satasen ja korkeusmittari parin sadan luokkaa.
Yhden hypyn hinta perustuu lentokoneen polttoaineen hintaan. Kolmen tuhannen metrin hyppy maksaa kerhon jäsenille 33 euroa. Koneeseen nousee aina viisi tai kuusi hyppääjää kerrallaan.