Latokasken tiikerit tuli viime vuoden pesäpallon maakuntasarjan etelälohkon kakkoseksi. Kirkkonummelaisen pelaajan Saana Lappalaisen nälkä ei siitä hellittänyt, vaan hän vaihtoi täksi kaudeksi kilpailuhenkisempään Larun pesikseen.

– Pidän vielä mahdollisena sarjanousua, ja se olisi hienoa kokea joukkueen kanssa, hän ennakoi.

Naisten maakuntasarjan etelälohkossa on tänä vuonna 12 joukkuetta. Lohko kattaa maantieteellisesti alueen pääkaupunkiseudulta Janakkalaan ja Lappeenrantaan asti.

Helsinkiläinen seura harjoittelee Espoon Olarin pesäpallokentällä. Ulkopelissä eli kiinniottajana Lappalaisen paikka on useimmiten 2- tai 3-vahtina eli kentän keskivaiheilla. Sisäpelissä eli lyöntivuorossa hän pelaa pääosin kotiuttajana.

– Parasta pelissä ovat vahvat tunteet. Onnistumiset ja epäonnistumiset tuntuvat hyvin suurilta, kun peliä pelataan koko sydämellä.

Juna toi pelin etelään

Harrastuksensa Lappalainen aloitti noin kymmenvuotiaana kotiseudullaan Lappeenrannassa liikunnan ja historian opettajan kannustamana.

– Pelasimme pesäpalloa suuren osan liikuntatunneista ja välillä historiantunneillakin.

Ensimmäinen seura oli Lappeenrannan pesä ysien tyttöjoukkue. Pelissä innostivat monipuolisuus ja liikunnan yhdistäminen strategiseen ajatteluun.

– Vihaan juoksemista, mutta tässä sitä tulee tehtyä ihan huomaamatta.

Pääkaupunkiseudulla peli ei ole kovin yleinen, mutta harrastajamäärä on kasvussa. Larun pesiksen naisten joukkue perustettiin viime vuoden lopulla.

Harrastus vie kesäisin noin neljä ja talvikaudella kolme iltaa viikossa. Yhteisiä harjoituksia on vuoden ympäri pari kertaa viikossa, ja sen päälle tulevat pelit sekä mahdolliset tuomaroinnit.

– Kesän ensimmäisissä peleissä pallo ei tahdo jäädä millään räpylään ja lyönnit menevät laittomiksi, mutta loppukesästä jokaisen itsevarmuus on kasvanut huimasti ja virheitä tulee paljon vähemmän.

Suoritukset kirjataan ylös

Netissä on runsaasti numerotietoa pelaajien suorituksista. Lappalainen tuijottaa omia tuloksiaan insinöörimäisen kiinnostuneena.

– Kahden kauden välillä pystyin hyvin huomaamaan luvuista, kuinka paljon ylimääräinen lajiharjoittelu tuotti tuloksia ja suoritusvarmuutta.

Tulospalvelun lisäksi pelaajat pääsevät mittaamaan toisinaan heitto- ja lyöntinopeuksia tutkalla.

– Keskellä talvea lyöntinopeus oli yli 120 kilometriä tunnissa tällä harrastajan tasolla, kun taas Superpesiksessä pelaavat naiset voivat lyödä yli 150 kilometriä tunnissa.

Tulevalta kaudelta Lappalainen toivoo, ettei loukkaantumisia tulisi.

– Olisi enää yksi täysin ehjä raaja jäljellä, ja siitä haluaisin pitää kiinni.