Museo on Pohjoismaiden suurin mekaanisen musiikin museo, jonka juuret ovat Saksassa. 1970-luvun lopulla saksalainen Jürgen Kempf ja hänen suomalainen vaimonsa Liisa huomasivat keränneensä vuosien varrella noin seitsemänkymmenen mekaanisen musiikkiesineen kokoelman.

Koska mekaanisen musiikin museoita oli Saksassa paljon, he pakkasivat tavaransa ja Pawel-poikansa autoon ja lähtivät etsimään museolle paikkaa Suomesta. Se löytyi vuonna 1981 Tuusniemeltä vanhasta kansakoulusta.

Vuonna 1988 museo muutti sen nykyiselle paikalle Varkauteen. Vuosien varrella se on kasvanut yli neljänsadan esineen musikaaliseksi matkakohteeksi. Suurin osa kokoelman esineistä on todisteita vuonna 2019 kuolleen Jürgen Kempfin rakennus- ja entisöintitaidoista, mutta seuraava sukupolvi ei tunnu olevan yhtään sen huonompi.

Kauniit esineet vievät mennessään

Museo on auki sesongin mukaan, mutta Pawel Kempf lupaa ohikulkijalle ystävällisesti yksityisen esittelyn. Hän avaa oven ison rakennuksen ensimmäiseen saliin, joita on kaikkiaan seitsemän.

Oven takana aukeaa itselle ennenkokematon maailma. Soittorasioita, posetiiveja, kauniita gramofoneja, automaattipianoja, toinen toistaan kauniimpia esineitä.

Kempf esittelee salien esineistöä asiantuntevasti ja rauhallisesti. Hän tekee esineiden mekaniikkaa tutuksi käynnistäen aina välillä jonkin salin monista soittimista. Tunnelma vaihtelee halvasta musiikkibaarista tivoliin.

Minulla museossa lepää silmä, ei niinkään korva. Monet esineistä ovat kauniimpia kuin niistä lähtevä ääni. Elävä musiikki on elävää, onneksi joissain asioissa kone ei voi korvata ihmistä.

Pientä ja todella suurta

Museon pienimmät äänilähteet mahtuvat ison miehen kouraan. Suurimmat ovat todella suuria.

Päädymme saliin, jota hallitsee vuonna 1912 Leipzigissä valmistettu Goliath-orkestrioni. Yli viisi metriä korkea, neljä ja puoli leveä ja kolme ja puoli syvä musiikin lähde on ainoa laatuaan maailmassa ja painaa yli 5 000 kiloa.

Kempf kertoo, että Goliatheja on valmistettu vain kaksi. Sen sisuksiin on kätketty muun muassa 75-henkinen sinfoniaorkesteri ja kirkkourut.

Kempf polkaisee järkäleen käyntiin. Käyn kurkkaamassa sen kyljestä, mistä ääni oikein lähtee. Kone mikä kone. Kaipaan saman tien Helsingin musiikkitalon katsomoon, mutta eihän tänne ole musiikin takia tultukaan.