Arkkitehtisuunnittelualan noin tuhannen asiantuntijan ja suunnittelijan työehtosopimuksen synnyttäminen on kuvaava esimerkki vaikeuksista, joita vihdoin ja viimein päätökseen saatuun neuvottelukierrokseen liittyi.

Arkkitehtienkin sopimus syntyi vasta YTN:n alalle antaman lakkovaroituksen ja valtakunnansovittelijan johdolla käydyn sovittelun jälkeen.

– Onhan se erikoista, että vahvasti ammatillisaatteellinen professio joutuu turvautumaan painostustoimiin saadakseen jäsenkunnalleen säälliset työehdot. Se on ajan henki ja kuvaa työnantajien tiukentunutta asennetta kautta linjan, Insinööriliiton edunvalvontajohtaja Petteri Oksa sanoo.

Plussaa ja miinusta

Oksa löytää käydystä neuvottelukierroksesta sekä hyvää että huonoa. Hyvää on se, että työehdot on periaatteessa sovittu kolmeksi vuodeksi. Kun sopimuskauden kolmas vuosi on niin sanottu optiovuosi, sopimuskauden pituuden perään on syytä laittaa kysymysmerkki.

– Optiovuodesta päättämisen aikaan jokseenkin kaikki maan hallituksen tekemät työelämämuutokset ovat astuneet voimaan ja osan vaikutuksiakin voidaan jo arvioida. Nähtäväksi jää, mitä se vaikuttaa, halutaanko optiovuotta käyttää.

Optiovuosi tarkoittaa, että osapuolilla on mahdollisuus tarkastella vuoden 2026 elokuussa sopimuksen tavoitteiden toteutumista sekä talouden ja työllisyyden näkymiä ja niin halutessaan irtisanoa työehtosopimus päättymään kahden vuoden voimassaolon jälkeen.

– Jos näin käy, meillä on edessämme uudet neuvottelut ennen kuin huomaammekaan, Oksa sanoo.

Käydyn neuvottelukierroksen miinukseksi hän kirjaa neuvottelujen keston.

– Ei ole kunniaksi kenellekään, että sopimuksia hierotaan kasaan seitsemän kuukautta. Kyllä sen suhteen pitää tarkastella omaakin toimintaa kriittisesti, YTN:ssä teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimusta neuvotellut Oksa sanoo.

Työtaistelutoimia siellä täällä

Neuvottelujen aikana nähtiin työtaistelutoimia useilla sopimusaloilla niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Arkkitehtien lisäksi niihin turvautui muitakin, harvemmin barrikadeilla nähtyjä ammattiryhmiä, kuten poliisit ja muut yhteiskunnan turvallisuusalan henkilöstöryhmät.

Oksan mukaan osa sopimuksista syntyi kenties ennakoitua pienemmällä riesalla, mutta joukossa oli myös myrskyvaroituksia tuleville neuvottelukierroksille.

– Jokainen voi tietenkin tehdä menneistä kuukausista omia johtopäätöksiään.

Oksan mielestä yksi kierroksen opetus oli, että neuvottelut ja halu sopia kannattavat aina, sen sijaan epävarmuus ja häiriöt työmarkkinoilla ovat kallista puuhaa.

– Neuvottelukierros osoitti myös järjestäytymisen ja alan toimintavalmiuden merkityksen ja tärkeyden tilanteessa, jossa työnantajalle tuntuu kelpaavan vain omat tavoitteet sopimukseen.

Lisää yhteistyötä

Oksan mukaan neuvottelukierros korosti viennin päänavauksen merkitystä. Se on tärkeä riippumatta siitä, onko sitä kirjattu lakiin tai ei. Sopimuksia alkaa syntyä vasta sitten, kun keskeiset teollisuusalat ovat laittaneet oman puumerkkinsä neuvottelukierrokselle.

Hänen mielestään neuvottelukierros ei ainakaan vähentänyt tarvetta tarkastella maan työriitojen sovittelujärjestelmää kriittisesti.

– Syyllisiä ei tarvitse etsiä tai osoittaa sormilla, mutta on päivänselvää, että sovittelujärjestelmä kaipaa pikku huoltoa suurempaa remonttia, Oksa sanoo.

Hänen mielestään palkansaajapuolella tarvitaan enemmän yhteistyötä ja koordinaatioita, jos seuraavista kierroksista halutaan selvitä kunnialla.

– Ainakin minä uskon työmarkkinaedunvalvonnassa enemmän yhteistyön voimaan kuin eriseuraisuuteen.