Turbulenssia tarjoilee politiikan näyttämö maailmalla. Meillä uutiset kulminoituvat monesti siihen, mitä Euroopan unionissa on tehty. Ja täällähän tehdään, Brysselissä näkyy. Turvallisuus, kilpailu, teollisuuspolitiikka, investoinnit, energia, kuluttajansuoja, talous... Näiden jo tuttujen aiheiden lisäksi EU:lle alettiin rakentaa neljättä pilaria 2017, sosiaalista sellaista.

Brexitin jälkimainingit ja äärioikeiston nousu Euroopassa havahduttivat päättäjät siihen, että unioni on ihmisille, eikä työmarkkinoiden villi länsi ainakaan parantaisi EU-kannatusta.

Jäsenmaiden sitoutuessa sosiaaliseen pilariin vahvistettiin sosiaalisia aloitteita ja päämääriä tuleviksi vuosiksi.

Konkreettisesti uudistus näkyi viime vaalikaudella: lainsäädäntöä ulotettiin muun muassa alustatyöntekijöihin, palkka-avoimuuteen, eurooppalaisiin yritysneuvostoihin, yritysvastuuseen, vähimmäispalkkoihin, työturvallisuuteen, työntekijöiden taitoihin ja koulutukseen sekä harjoittelijoiden asemaan työmarkkinoilla. Ei siis ihan mitätön lista!

Lainsäädäntöä tulee paljon. Ketä komissio ja EU-päättäjät kuuntelevat? Työlainsäädännön suhteen komissio tietenkin kuulee työmarkkinaosapuolia lainsäädännön valmisteluvaiheessa. Käytäntö on kuitenkin näyttänyt, että kun aloite heitetään neuvoston ja parlamentin taistelukehiin, sisältö voi muuttua ennalta-arvaamattomaksi.

Edunvalvojien kenttä on haasteellinen: vastapuolen kanssa pelataan samassa ympäristössä, muuttuvissa aikatauluissa ja etsimällä viestejä rivien välistä. Korjausliikkeitä on voitava tehdä saman tien, sillä jos jokin suunta ottaa vallan lainsäädäntöjunassa, sen menoa on mahdotonta muuttaa junan päästyä kunnon vauhtiin.

Elämässä, tai laitteissa, tarvitaan usein jonkinlainen välikappale, joka sovittaa viestit ja impulssit sopimaan yhteen oikea-aikaisesti. Sellainen on toimistomme Brysselissä.

Tänä vuonna FinUnionsin toimisto juhlii 30-vuotista taivaltaan ja antaa parhaan näkymän suomalaisten palkansaajien näkemyksistä. Jos emme vie viestiä eteenpäin, niin ei sitä vie kukaan muukaan.