Monipuolisuus mahdollistaa kasvua
Alkuvuoden aikana Insinööriliitto on herätellyt keskustelua ammattikorkeakoulujen tohtorikoulutuksesta. Tiedekorkeakoulujen puolella aiheeseen on suhtauduttu nihkeästi.
Liiton erityisasiantuntija Anniina Sippola kertoo kuulleensa monenlaista napinaa, kasvotusten siistimpää kuin sosiaalisen median puolella.
– Ei ole hakijatilastoja eikä tehty tutkimuksia, kuinka moni amk-taustainen haluaa korkeampaa osaamista. Nämä ovat yleisiä perusteita, joilla tyrmätään ammattikorkeakoulujen tohtorikoulutus.
Pitkään koulutusasioiden parissa työskennellyt Sippola tietää ilman tutkimuksiakin, että kiinnostusta on.
– Tarvitsemme tki-toiminnan kasvattamista. Kasvu tulee käytännössä yrityksistä. Vaikka tohtorikoulutettavien määrää on lisätty, heitä ei työllisty aiempaa enemmän yrityksiin, mikä on Suomessa haasteena.
Isoissa yrityksissä riittää osaamista, mutta keskisuuriin yrityksiin sitä kaivataan lisää.
– Kun osaajien määrä lisääntyy yrityksissä, tki-panostukset lisääntyvät niissä.
Akateemisuus ei houkuta
Sippola muistuttaa ihmisistä, jotka kokevat ammatillisen polun itselleen soveltuvammaksi. Heille voi olla vaikea lähteä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen akateemiselle tielle.
– Se voi tuntua luotaantyöntävälle vaihtoehdolle.
Tohtorikoulutukseen liittyy myös ammattikorkeakoulujen kehittäminen. Jos nykyisin halutaan tohtoritasoista osaamista, se pitää rekrytoida akateemisesta maailmasta, jossa tekemisen tapa poikkeaa työelämälähtöisestä ammattikorkeakoulutuksesta.
– Yliopettajat vastaavat ammattikorkeakoulujen opetuksen kehittämisestä, vaikka heillä on yliopistosta hankittu koulutus, Sippola hämmästelee.
Ammattikorkeakoulujen tohtorikoulutus toisi myös ammatillisen polun kehittämiseen lisää osaamista.
– Kun ammattikorkeakoulut voivat kouluttaa omat tohtorinsa, se kasvattaa myös niiden osaamista ja hyödyttää lisäksi pieniä yrityksiä, joilla ei ole varaa palkata omaa tohtoriaan, mutta voivat tehdä yhteistyötä ammattikorkeakoulujen kanssa.
Ensimmäiset ovat jo lähtökuopissa
Suomessa on muutama ammattikorkeakoulu, jotka ovat muita määrätietoisemmin tavoitelleet tohtorikoulutuksen toteutusta. Jotkut ovat jo ilmoittaneet suunnittelevansa tohtorikoulutusta kansainvälisessä yhteistyössä siten, että tutkinto-oikeus on eurooppalaisella korkeakoululla.
– Mistä löytyy niin korkeaa osaamista, että tohtorikoulutusta voidaan alkaa toteuttaa. Toisaalta mihin saadaan työelämä mukaan?
Päätökset Sippola jättää ammattikorkeakouluille.
– Tekniikasta on helppo aloittaa, sillä siellä liikkuu yritysten rahaa.
Euroopassa eri maissa on otettu käyttöön ammattikorkeakoulujen tohtorikoulutusmalleja muutama vuosi sitten. Sippola mainitsee Saksan ja Portugalin esimerkkeinä.
Yrityksiin kasvavaa osaamista
Sippola näkee tulevien tohtorien työllistyvän yrityksiin, jotka kehittävät omaa toimintaansa. Ammattikorkeakoulun tapa kouluttaa sopii yritysten työntekijöille, jotka voivat oman työnsä ohessa kouluttautua lisää ja tehdä tohtoritutkintotyönsä yritykselle – samaan tapaan kuin ylempi ammattikorkeakoulututkintokin tehdään.
– Isoin ero on koulutuksen motiivi: tutkinnolliset syyt vai työelämän tarpeet, Sippola vertaa akateemisen ja ammattikorkeakoulun koulutuksia.
Soveltamisen taso on eri ammattikorkeakouluissa kuin yliopistojen tekniikan puolella.
Insinööriliitto toivoo, että maan seuraava hallitus tarttuu asiaan. Lainsäädännössä menee kuitenkin kauan. Sippola arvioi, että ensimmäinen suomalainen ammattikorkeakoulujärjestelmän tohtori valmistuu aikaisintaan 10 vuoden, mutta todennäköisemmin lähes 15 vuoden kuluttua.
Tällä hetkellä ammattikorkeakoulussa opiskellut voi suorittaa noin viiden vuoden kuluttua työelämälähtöisen tohtoritutkinnon, jonka suomalainen ammattikorkeakoulu toteuttaa yhdessä eurooppalaisen korkeakoulun kanssa. Niiden aloituksia odotetaan lähiaikoina.
– On parempi, että tohtoritutkinnot tehdään suomalaisen lainsäädännön piirissä, Sippola sanoo.