Metaversumi muuttaa kaupunkeja
Turhat matkat toimistolle ja kauppoihin vähenevät, mutta kohtaamiset lisääntyvät.
Näivettyneitä kaupunkikeskustoja on yritetty elvyttää vuosia. Kaupungit eivät toimi enää sellaisina fyysisinä kohtaamispaikkoina kuin ne ovat ennen olleet. Kivijalkaliikkeen sijaan ostokset hoidetaan yhä useammin verkkokaupassa, eikä töitäkään tarvitse tehdä toimistolla. Niin ikään tehtaista on tehty pitkään digitaalisia kaksosia.
– Kun tehtaasta on jo digitaalinen kaksonen, jolla voidaan operoida tehtaan koneita ja toimintoja etänä, miksi sinne pitäisi mennä enää fyysisesti paikalle, tiivistää kestävän rakennetun ympäristön tutkimusteeman vetäjä Tuija Pakkanen VTT:ltä.
Koronapandemian aikana kehyskunnat nauttivat muuttovoitosta, kun tietotyöläiset ryntäsivät kaupungeista lisäneliöiden perässä. Metaversumi eli fyysisen ja digitaalisen maailman yhdistävä teknologia voi ulottaa etätyön tulevaisuudessa myös sinikaulustyöntekijöiden tehtäviin.
– Busseja voidaan ohjata etäkonttorilta, tehtaalla robottikäsi ottaa vastaan käskyjä joko ohjaamosta tai kesämökin laiturilta.
Uusi työn tapa voi surkastuttaa kaupunkeja ja vähentää ihmisten kanssakäymistä. Toisaalta kaupungistuminen jatkuu yhä, ja Suomessa siihen ajaa etenkin yksin tai kaksin asuvien ihmisten asuntokuntien yleistyminen keskustoissa.
Kaupungit varautuvat poikkeuksiin
Pakkanen vetää VTT:llä hiilineutraalien ratkaisujen tutkimusteemaa ja keskittyy kaupungin kehittämiseen. Se tarkoittaa muun muassa kestävää rakentamista ja paikallista energiantuotantoa sekä niihin liittyvän liiketoiminnan kehittämistä.
Koska hiilineutraalius ei ole enää tutkijoiden visio vaan lakiin kirjattu tavoite, tutkijan pitää Pakkasen mielestä kurottaa tutkimuksessa pidemmälle. Hän pitää seuraavana askeleena kaupunkien resilienssin eli muun muassa kriisinkestävyyden parantamista.
– Nykyisen geopoliittisen tilanteen vuoksi kaupunkien pitää pystyä varautumaan paitsi myrskyihin sekä myös tulviin, terrorismiin ja muihin poikkeustilanteisiin.
Data auttaa suunnittelussa
Rakennukset ja ympäristö ovat täynnä antureita, jotka keräävät tietoa ihmisten liikkeistä ja tilojen käytöstä.
Pakkanen pohtii päivätyönsä ulkopuolella, miten dataa voidaan käyttää kaupunkien elävöittämiseen, ihmisten houkuttelemiseen ja kohtaamisten lisäämiseen.
– Helsingissä on tehty sikäli fiksusti, että keskustassa on elokuvateattereita, taidemuseoita, uskonnon harjoittamispaikkoja ja muita asioita, joiden vuoksi on luontevaa tulla käymään. Siten voi samalla poiketa kivijalkaliikkeeseenkin, Pakkanen sanoo.
Hänen mielestään esimerkiksi Pasilaa suunnitellessa pitää hyödyntää dataa muista keskustoista.
– Siten tiedettäisiin ennen rakentamista, mihin kannattaa sijoittaa koulut, päiväkodit ja kirjasto. Tieto kertoisi lisäksi, kuinka paljon viheralueita alueella tarvitaan ja miten rakennukset varjostavat tai aiheuttavat tuuli- tunneleita.
Ideat syntyvät vuorovaikutuksesta
Pakkanen toivoo lisää kohtaamisia myös työelämään. Vaikka Teams- kokoukset ovat koronapandemian jälkeen olleet arkipäivää, kokoustamiseen liittyviä käytäntöjä voi yhä parantaa esimerkiksi hybridi- kokouksissa.
– Vuorovaikutus osallistujien välillä paranee ja etäosallistujat tulevat tasa-arvoisiksi fyysisesti paikalla olevien kanssa, kun jokainen osallistuja pitää omaa kameraansa päällä. Silloin jokainen näkee yhtä selvästi muiden reaktiot.
Virtuaaliympäristöt ovat seuraava askel kokoustamisessa.
– Kun kaikki ovat jo mukana digitaalisesti, miksi ei saman tien tavattaisi virtuaalisessa ympäristössä? Näin voidaan tavata suoraan työmaalla tai kuvitteellisessa paikassa vaikka virtuaalisen työpöydän ääressä.
Perinteisesti kaupunkien suunnitteleminen ja keksintöjen tekeminen on ollut insinöörien työnsarkaa. Pakkanen kannustaa insinöörejä kohtaaman entistä enemmän myös yhteiskuntatieteellisten ja taiteen alojen osaajia.
– Eri näkökulmien yhdistyminen tuottaa uusia ideoita, ja näistä ristiinpölytyskohdista keksinnöt syntyvät.
Pakkanen esiintyy Insinööripäivillä Tampereella syyskuun 14. päivänä.