Julkisalan korkeakoulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn toiminnanjohtaja Mari Keturin työt alkoivat maaliskuun alussa ja reippaalla vauhdilla. Ensimmäisenä työpäivänä oli heti kehittämistyöryhmä, ja saman tien piti hoitaa yhdistyksen viralliset hommat eli toimintakertomus ja tilintarkastus.

– Työ on samaa eli siinä ei ole mitään uutta, mutta ihmiset ja ympäristö ovat uutta, Keturi sanoo.

Hän siirtyi JUKOon JHL:n neuvottelujohtajan tehtävistä. Vastuualueena oli yksityiset sopimusalat ja työn laatu. JHL:ssä hän oli sekä julkisen että yksityissektorin tehtäviä, joissa vierähti 14 vuotta. Sitä ennen Keturi työskenteli juristina SuPerissa.

Työura ay-liikkeessä on silkkaa sattumaa. Opiskeluaikana hän työskenteli asianajotoimistossa; silloinen esihenkilö tarjosi palvelujaan SuPerille ja markkinoi samalla Keturin töihin liittoon.

– Ja sillä tiellä ollaan.

Alusta saakka hän oli mukana päivystyspuhelimessa, ja sitä kautta oppi nopeasti työsuhde- ja riita-asioita.

– Toki olen ottanut kirjoja käteen ja käynyt kurssejakin. Paras opettaja on ollut työ.

Pitkät sopimuskaudet antavat aikaa

Keturi arvostaa sitä, että menneellä neuvottelukierroksella tehtiin kaksivuotisia sopimuksia. Pitkään on eletty jatkuvan neuvottelun kautta.

– Nyt jää aikaa työehtosopimusten ja toiminnan kehittämiselle.

Lähes aina neuvottelukierroksia luonnehditaan poikkeuksellisiksi, mutta päättynyt kierros oli Keturin mielestä todellakin poikkeuksellinen. Alkuun piti käydä vain optioneuvottelut, mutta sitten siirryttiinkin varsinaisiin neuvotteluihin, joista tuli pitkiä.

– On hienoa, että edistettiin tasa-arvoisempaa työelämään, kun kaikkiin JUKOn sopimuksiin saatiin perhevapaauudistuksen heijastukset täysmääräisesti, hän analysoi.

– Korotustasot olivat ihan ok tässä tilanteessa.

Järjestöt tiiviimpään yhteistyöhön

Keturi ei ymmärrä julkisen ja yksityisen sektorin vastakkainasettelua. Ennen seuraavaa neuvottelukierrosta hän toivoo, että JUKO ja YTN syventävät yhteistyötä. Hän näkee, että neuvottelujärjestöillä on paljon yhteistä.

Etua olisi yhteisestä valmistelusta ja tiedon liikkumisesta puolin ja toisin.

Luottamushenkilöt ovat aika ikääntyneitä, ja edessä on sukupolvenvaihdos. Keturi pohtii, miten tehtävästä saadaan houkutteleva nuorimmille, kun kilpaillaan heidän ajastaan.

Sopimuksissa pitää huomioida, että luottamustoimisilla on aikaa tehtävänsä hoitoon ja kunnollinen palkkakehitys.

Aiemmasta eväitä uuteen

Entisestä työyhteisöstään Keturi haluaa tuoda jukolaiseen maailmaan rentoutta ja yhdessä tekemisen meininkiä.

Yhden eroavuuden Keturi huomaa hetken miettimisen jälkeen aiempaan verrattuna. Nykyisessä tehtävässä hän ei ole enää yhteyksissä perusjäsenten kanssa, vaikka ennenkin hän oli tekemisissä etupäässä luottamushenkilöiden kanssa.

– JUKOn hallitus ja puheenjohtajisto on nyt sparrausporukkani.

Toiminnanjohtajan mielestä kaikilla työntekijöillä pitää olla jonkinlainen mahdollisuus muokata omaa tehtäväänsä. Itse hän haluaa parantaa pienen organisaation haavoittavuutta; JUKOn toimistossa on toistakymmentä työntekijää.

– Jos yksi putoaa rivistä, mitä sitten tapahtuu? Itse haluaisin olla tarvittaessa töihin kutsuttava kaikilla sektoreilla.

Samalla voi antaa tukea eri alojen neuvottelupäälliköille. Keturi osallistuu kaikkien neuvottelukuntien toimintaan, jotta hän pääsee sisälle sektoreihin.

Etelä-Korea kutsuu

Kun lukijat saavat tämän lehden käsiinsä, Mari Keturi on matkalla Etelä-Koreassa.

Korona-aikana hän aloitti uuden harrastuksen: korean kielen opiskelun. Se lähti liikkeelle korealaisista, koukuttavista draamasarjoista ja k-popin kuuntelusta.

Keturi on opiskellut kieltä opistossa, ja nyttemmin kielen harjoittelu tapahtuu opintopiirissä natiiviopettajan johdolla. Kaksi kolmannesta opintopiirin jäsenestä osallistuu matkalle.