Kemiön Mjösundissa Tiilerin Keramian tehtaalla, jälleen yksi tiilivaunu menee yli tuhat- asteiseen uuniin. Läheisessä kylässä ensimmäiset tiilet valmistuivat ilmeisesti jo 1600-luvulla; tällä tontilla niitä on tehty reilut sata vuotta.

Tekninen päällikkö, insinööri Tuukka Lehdonvirta kertoo, että tiilen valmistuksen perusidea on entisellään.

– Savea, hiekkaa ja sahanpurua sekoitetaan keskenään, pitkään ja perusteellisesti, jotta massasta tulee hienojakeista ja tasalaatuista. Tämän jälkeen massaa prässätään ja siitä leikataan halutun muotoisia paloja. Lopuksi tiilet poltetaan kovaksi uunissa.

Tehtaan nykyinen laivadieselillä lämpiävä uuni on ollut yötä päivää päällä pisimmillään kaksikymmentä vuotta. Juoni on sama kuin kotikeittiöissä: kun uuni on kerran lämmitetty, niin kannattaa paistaa vähän enemmänkin.

– Viime vuosina on ollut välillä jotain huoltotaukoja. Mutta nyt heinäkuussa uuni sammutetaan, jotta porukka pääsee viettämään kunnolla kesälomia, Lehdonvirta sanoo.

Savea Kemiöstä ja Briteistä

Keramian tehtaalla valmistuu vuodessa hulppeat kymmenen miljoonaa tiiltä ja tiililaattaa. Materiaalit tulevat pääasiassa lähialueilta, mutta osa Englannista asti.

– Valkoisissa Edelweiss-tiilissä käytettävä brittiläinen savi laivataan omaan satamaamme. Savi näyttää päällisin päin aika tavalliselta, mutta kun sitä poltetaan, se muuttaa väriään, Lehdonvirta kuvailee.

Hän lisää, että tehtaan tuotteiden muut värivaihtoehdot ovat punainen, liekkivärjätty punainen, musta ja tuhkanharmaa.

Mjösundissa käytetään myös uusiomateriaaleja. Ulkona on vaikuttava kasa murskausta odottavia posliinisia pesualtaita ja wc-pönttöjä, joita tulee Kemiöön ympäri Suomea.

– Uusiomateriaalin osuus voi olla, tiilityypistä riippuen, jopa 40–60 prosenttia.

Koneisto on kovilla

Lehdonvirta huolehtii, että tehtaan osin jo varsin iäkkäätkin laitteet pysyvät kunnossa.

– Tiilimassa on tuhtia, joten linjasto on koko ajan kovan mekaanisen kulutuksen kohteena. Varaosia ei yleensä löydy ihan tuosta vaan, joten työssäni tarvitaan myös luovaa ongelmanratkaisukykyä.

Hän mainitsee, että posliinia murskaava laitteisto on vielä astetta kovemmalla kulutuksella kuin tiilimassaa käsittelevät koneet. Sen osia joudutaan vaihtamaan jopa muutaman viikon välein.

– Haasteet ovat työn paras, mutta samalla tietenkin myös kuormittavin puoli.

Myös tehdaskierroksemme aikana Lehdonvirralta tullaan kysymään apua tai vinkkiä moneen asiaan.

– Minun olisi tiedettävä kaikesta, jos ei kaikkea, niin ainakin jotain.

Luonnonmukainen materiaali

Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessa oli ympäri maata kymmeniä pieniä tiilitehtaita. Nyt tehtaita on jäljellä enää kolme.

Toimitusjohtaja Heikki Ryöppy kertoo, että energiaintensiivisen alan toimijat alkoivat vähentyä 1970-luvun energiakriisin myötä. Kehitystä selittävät myös rakentamisen muutokset.

– Tiili on menettänyt asemiaan erityisesti omakotitalorakentamisessa, kun suosioon ovat nousseet valmiit talopaketit. Tiilen käyttäminen tuo talorakentamiseen yhden ylimääräisen työvaiheen, kun paikalle on kutsuttava muurarit.

Tiili on kuitenkin yhä hyvin vahvoilla esimerkiksi julkisissa kohteissa ja kasvukeskuksissa, kun uusia taloja tehdään historialliseen kaupunkiympäristöön.

– Arkkitehdit tykkäävät tiilestä. Mutta meidän alan ihmisten pitäisi tietenkin osata kertoa muillekin paremmin tiilen eduista. Tiili on hyvin luonnonmukainen, ympäristöystävällinen, kestävä ja tukeva materiaali. Se sopii erinomaisesti Suomen vaativiin sääoloihin, Ryöppy summaa.

Toimitusjohtaja vakuuttaa, että Mjösundissa aiotaan kyllä tehdä tiiliä tulevaisuudessakin.

Tiilet tulevat välillä myös uniin

Lehdonvirta on ehtinyt lukea tehtaassa tiilenpäitä jo teini-ikäisestä lähtien. Hän tuli Mjösundiin alun perin kesätöihin.

– Työ on antoisaa. Tuntuu hienolta, että saan jatkaa omalta osaltani alan perinteitä. Mutta tietenkin, kun joka puolella näkee koko ajan tiiliä, niin kyllä ne tulevat välillä myös uniin.

Siirrymme kuuman uunin ääreltä hieman kauemmaksi. Tiilitehtaassa tarkenee. Kesällä varmasti vielä paremmin.

– Voi olla, että kun lomille lähdetään, joku laittaa taas makkaraa foliossa uunin lähelle kypsymään, Lehdonvirta naurahtaa.