Työelämä tarvitsee puolustajansa

Ammatillinen järjestäytyminen, ammattiyhdistykset ja niiden toiminta joutuvat julkisuudessa aika ajoin melkoiseen mankeliin. Välillä tuntuu siltä, että palkansaajaliike jäsenineen on suomalaisessa yhteiskunnassa monien ongelmien alkujuuri, syyllinen niin työttömyyteen kuin työvoimapulaan julkisen talouden hankaluuksista puhumattakaan.

Suhtautuminen ammatilliseen järjestäytymiseen ja ammattiliittoihin on kohtuutonta ottaen huomioon niiden tehtävän ja tarkoituksen. Modernit ammattiyhdistykset syntyivät jo noin 200 vuotta sitten tukemaan ja neuvomaan työntekijöitä parempien työehtojen saamiseksi. Työehdot ja työolot ovat vuosikymmenien saatossa parantuneet, mutta ammatillisen edunvalvonnan tarve ei ole lakannut. Julkinen keskustelu osoittaa, että työelämä kaipaa edelleen puolustajiaan.

Sukupolvien aikana ammatillinen edunvalvonta on saanut uusia sävyjä. Rahalla mitattavat työehdot ja niistä sopiminen ovat edelleen työmarkkinatoiminnan peruskauraa, mutta ei suinkaan ainoa huolehdittava tai puolustettava asia. Pitkän työelämän aikana sattuu ja tapahtuu; eteen tulee tilanteita, joita ei ole mukava kohdata yksin. Ammatillinen järjestäytyminen onkin myös yhteisöllisyyttä ja sen mukanaan tuomaa tukea.

Hyvän työelämän sisällöksi ei riitä vain raha, myös työolojen on oltava kunnolliset. Esimerkiksi asiantuntijatyössä on huolehdittava siitä, että työhön käytettävä aika pysyy säällisissä rajoissa. Työn ja vapaa-ajan raja ei voi olla kuin se kuuluisa veteen piirretty viiva, jonka ylittäminen on lähes ilmoitusasia.

Palkansaajaliikettä moititaan usein joukoksi, joka ei näe 2020-luvun työelämän tarpeita ja haasteita. Yhtä hyvin voi väittää, että vastapuolella on voimia, jotka hakevat näihin haasteisiin ratkaisuja menneiden vuosikymmenien työoloista ja -ehdoista. Sellaiseen ei voi taipua. Työelämää pitää kehittää ja parantaa, ei heikentää.

Hyvä, turvallinen ja oikeudenmukainen työelämä ei lankea työntekijöille kuin Manulle illallinen. Sen eteen on tehtävä töitä, yhdessä. Kunnes toisin todistetaan, järjestäytyminen on paras keino puolustaa ja parantaa omia ja työkaverin työehtoja omalla työpaikalla.