Inhimillinen työelämä voi olla myös tehokasta

Elämme suurinta työelämän muutosta vuosikymmeniin. Digimurros muovaa uusiksi työn tekemisen paikat, ajat ja tavat. Rutiinityöt vähenevät, ja ihmisille jää entistä enemmän ongelman ratkaisua ja suunnittelutyötä. Työ muuttuu intensiivisemmäksi, digivälitteiseksi ja kilpailullisemmaksi. Työn luonteen muutos on siirtänyt työn kuormituksen kropasta aivoihin, ja työn aika- ja paikkariippumattomuus on tuonut mukanaan työn rajaamisen vaikeuden.

Kasvaneiden tehokkuus- ja tuottavuusvaateiden kanssa on alettu puhua enemmän inhimillisestä työelämästä. Osasyynä ovat maailmaa viimeisten vuosien aikana riepotelleet kriisit pandemiasta Ukrainan sotaan ja taloudellisesti haastaviin aikoihin.

Haasteet heijastuvat työelämään osaajapulana, irtisanoutumisaaltona ja heikompana sitoutumisena työnantajiimme. On nähtävissä paljon syitä, joiden takia inhimillisyys nousee työelämäkeskustelussa keskiöön. Työn merkityksellisyyttä, inhimillisyyttä ja psykologisesti turvallista työilmapiiriä arvostetaan, kun pohditaan työpaikkaan sitoutumista.

Aiempaa enemmän puhutaan yksilökeskeisyyden sijaan yhteisöllisyydestä ja yhteenkuuluvuuden tunteen kasvattamisesta. Siitä, mitkä asiat tekevät ihmisyhteisöistä merkityksellisiä.

Kaikilla meillä on tarve tulla kohdatuksi ihmisenä, ei tuotantokoneiston yhtenä rattaana. Jokaisen meistä on hyvä pohtia, mitä inhimillisempi työelämä oman organisaation kohdalla edellyttää ja minkälaisia arvoja se ilmentää.

On myös hyvä pohtia, minkä taitojen tai ominaisuuksien kehittämistä itse tarvitsee ollakseen hyvä työkaveri. Ilmassa on merkkejä, että inhimillisyys on tulevaisuuden megatrendi työelämässä. Osa puhuu jo inhimillisyyden vallankumouksesta. Nykytyöelämässä ei pärjää enää vanhoilla keinoilla.

Parhaista kyvykkyyksistä kilpailtaessa voittajia ovat organisaatiot, jotka pystyvät varmistamaan, että työ on tehokasta ja tuottavaa, mutta myös aivoystävällistä ja inhimillisesti kestävää.