Kolminkertainen maisteri, teekkari, tohtoriopiskelija, insinööri, esikois- kirjailija ja Kaakkois- Suomen ely-keskuksen ympäristöpuolen lakimies. Tätä kaikkea on 30-vuotias Terhi Raikas. Miten hänenlaisensa monialaosaaja esittelee itsensä?

– Olen juristi-insinööri ja tohtoriopiskelija, hän tiivistää.

Tutkinnot ovat eri aloilta, mutta on niissä myös yhteistä.

– On kysymys sitten harrastuksista, töistä tai opiskeluista, ympäristö on ollut aina sydämen asia pienestä 4H-tytöstä asti.

Raikas haluaa lisätä ymmärrystä, kuinka paljon hyötyä insinöörin osaamisesta on kaikkien ammattien edustajille.

– Minulle tuli vastikään eteen 68-sivuinen raportti erään laitoksen desibelimittauksista, ja siitä piti tehdä juridinen lausunto. Nauroin, kun mietin, mitä olisin tehnyt sen paperin kanssa, jos se olisi tullut eteeni ennen amk-opintojani.

Viimeksi pöydällä on muun muassa ympäristövahinkoihin liittyviä oikeuskysymyksiä.

Opiskelu innostaa

Työelämä ei ole pitkään ollut niin suoraviivaista, että yhden koulun käynyt jatkaisi samassa työpaikassa tai edes samalla alalla eläkeikään asti. Substanssiosaaminen toiselta alalta voi olla monesti eduksi. Raikas toivoo, että työnantajat antaisivat työntekijöilleen mahdollisuuksia kehittää osaamistaan osin työaikana.

– Minulle on täällä tarjottu mahdollisuutta tehdä diplomityö osittain omaehtoisena opiskeluna eli työaikana, mutta sitä ei ole vielä sovittu loppuun.

Raikas on suorittanut oikeustieteen, filosofian ja valtiotieteiden maisterin tutkinnon sekä ympäristö- insinöörin tutkinnon LAB-ammattikorkeakoulusta. Insinööriopinnot hän suoritti viime vuonna loppuun työn ohessa iltaopintoina fuksivuonnaan.

Parhaillaan on valmisteilla Vaasan yliopistoon väitöskirja ympäristöjärjestöjen vaikuttamisesta lainvalmisteluun ja -käyttöön. Ensi syksynä alkavat diplomi-insinööriopinnot LUT-yliopistossa.

Saattaa ihmetyttää, miten aika riittää. Raikasta naurattaa kysymys, koska hän ei näe mitään esteitä. Ehkä hänen saamansa adhd-diagnoosi selittää energisyyttä ja kiinnostusta moniin asioihin. Hän vinkkaa muille, että opiskelussa auttavat oman oppimistavan tiedostaminen ja hyödyntäminen.

– Oikeustieteellisen alussa tehtiin testi, mikä on kullekin paras oppimismenetelmä. Osoittautui, että 70 prosenttia oppimiskapasiteetistani perustuu kuunteluun, 28 prosenttia tekemiseen ja loput kaksi prosenttia lukemiseen. Siksi olen suorittanut kaikki mahdolliset kurssit esseellä.

Koti antoi pohjan

Syntyjään Raikas on Hollolasta. Isä oli töissä rakennusalalla ja äiti on saanut biologin koulutuksen. Koti- piha tarjosi runsaasti syötävää ja piti perheen monelta osin omavaraisena. Hollolan lukiossa oli ympäristö- painotus, ja vapaa-aikaa vietettiin 4H-kerhossa.

Raikas ei innostunut opettelemaan yksittäisten kasvien nimiä vaan piti laajoista kokonaisuuksista.

– Luulin, että keksin itse omat mielenkiintoni kohteet, kun minusta tuli ympäristöjuristi. Mutta kun tajusin, että ympäristöoikeus yhdistää rakentamisen ja biologian, tajusin, että minähän vain yhdistin vanhempieni osaamisalan.

Nykyään koti sijaitsee kerrostalossa lähellä työpaikkaa Kouvolan keskustassa. Muuten hän on tyytyväinen asuinpaikkaansa, mutta maalla kasvaneelle kaupungin äänet pitävät häntä välillä öisin hereillä.

Romaani ennakoi sodan

Venäjän hyökkäys kosketti Raikasta henkilökohtaisesti viime vuonna, kun hän haki nykyistä työpaikkaansa ely-keskuksesta. Haussa oli venäjän kielen taitoinen ympäristöasioihin perehtynyt juristi.

– Venäjä hyökkäsi Ukrainaan samana päivänä kuin työhaastattelu pidettiin. Se oli kiusallinen tilanne, kun ei ollut varmuutta, tarvittaisiinko venäjän kielen taitoani mihinkään.

Toukokuussa ilmestyi Raikkaan esikoisromaani Ei minun maailmassani. Teos sijoittuu sadan vuoden päähän tulevaisuuteen, jossa koronapandemia jatkuu, ilmastonmuutos on edennyt pitkälle ja kolmas maailmansota koittaa. Kiina ja Venäjä taistelevat länsimaita vastaan.

– Ei uskoisi, että kirja on kirjoitettu ja kustannuspäätös on tehty ennen Venäjän suurhyökkäystä. Kirja muistuttaa nyt surullisen paljon todellisuutta.

Työn ja opiskelun ohella Raikas toimii järjestöissä luottamustoimissa, päätoimittaa kirkon ulkomaanavun nuorisoverkoston Globalisti-lehteä ja kirjoittaa toista romaaniaan.

– Kaunokirjallinen kirjoittaminen on minulle harrastus. Tieteellinen kirjoittaminen on niin kaavoihin kangistunutta, että kun minulla on luovuutta vaikka muille jakaa, niin on tervettä saada laittaa mielikuvitus laukkaamaan.