Työtä ja tekijöitä
Paperista taiteeseen
Patruuna kokosi metsäyhtiön tuotoilla taidekokoelman, josta tuli tunnetumpi kuin kaupunkia hallitsevasta tehtaasta.
Melasjärven rannalla Mäntässä viimeistellään kovalla tohinalla ainutlaatuista Taidesaunaa, joka avautuu yleisölle kesäkuun puolessavälissä. Rakennuksen terassin vieressä taiteilija Anne Koskinen tarkastaa suunnittelemaansa installaatiota. Se muodostuu kivisistä vauvoista.
– Installaation nimi on Findling. Sana on saksaa ja tarkoittaa sekä löytölasta että siirtolohkaretta, hän kertoo.
Saunan takana seisoo Gösta-taidemuseo, ja viereisellä Taavetinsaarella sijaitsee kuvataideviikkojen näyttelysaari. Kolmen kilometrin päässä kaupungin keskustassa näyttelytila jatkuu ja sijaitsee kaupungin teolliseen historiaan paneutuva Gustaf-museo. Tällä kulttuuritarjonnalla Mänttä-Vilppula on rakentanut ympärilleen Taidekaupungin brändin.
Viime vuonna kaupungissa kävi 153 000 museokävijää, yli 15 kertaa enemmän kuin on asukkaita. Vireästä maineestaan huolimatta Mänttä-Vilppula painii saman ongelman kanssa kuin moni kokoisensa kaupunki.
– Taidekaupunkibrändillä on pitkän aikavälin tavoitteena saada uusia asukkaita, työpaikkoja ja nuoria ihmisiä, museoita ylläpitävän Gösta Serlachiuksen säätiön talousjohtaja Juha Roponen sanoo.
Lasten leikkejä
Kaupunki tunnetaan ehkä taiteesta, mutta työpaikoista tärkeimpiä ovat tehtaat. Keskustan vieressä Mäntänkosken päällä seisoo Metsä Tissuen kolossaalinen pehmopaperitehdas. Vuoromestari Sanna Lakua odottaa yövuoron alkua vieressä sijaitsevan Gustaf-museon pihalla.
– Olen käynyt tässä rakennuksessa vielä silloin, kun se oli tehtaan pääkonttori, Lakua muistelee.
– Syntyperäisenä mänttäläisenä olen kasvanut tehtaan, klubin, kartanon ja vesistöjen ympärillä. Syksyllä leikimme kartanon takapihalla tuikkista. Aikuisena vasta hoksasin, että täällä kaikki liittyy tehtaaseen.
Lakuan elämänkulku on paikkakuntalaiselle tyypillinen. Lapsena hän halusi hevostilan pitäjäksi mutta valitsi myöhemmin paperi-insinöörin opinnot ja siirtyi tehtaalle töihin. Samassa tehtaassa työskentelee myös puoliso. Hevosista tuli tärkeä harrastus.
– Asun pienellä maatilalla, jossa on vanha tiilinavetta. Siitä olen tehnyt pienen hevostallin kolmelle hevoselleni.
Tehdaskaupungissa riittää harrastuksia, sillä monella lajilla on oma seuransa. Kaupungissa toimii kolme ratsastusseuraa, joista yhdellä on käytössä ravirata. Ravikilpailut on brändätty kaupungin mukaan Taidekisoiksi.
Konepaja menestyy
Taide ulottuu Mäntässä museoiden ulkopuolelle. Konepajayritys Javaskon pihalla seisoo veistoksia, kuten lammessa kylpevä neito.
– Veistokset on aikoinaan tehnyt yhden omistajan poika, kertoo tuotantopäällikkö Jyrki Vessari.
Javasko valmistaa alihankkijana osia ja valmiiksi kokoonpantuja koneita muun muassa ABB:lle, Sulzerille, Valmetille ja Sandvikille. Konepajalla on korvia kutittavan hiljainen kevätpäivä. Se ei ole merkki toimettomuudesta vaan hiljaisista työstökoneista, kuten uudesta pitkäjyrsinkoneesta. Se ruiskuttaa aihioon työstämistä sulavoittavaa leikkuunestettä.
Kotimaisessa omistuksessa olevalla Javaskolla menee hyvin. Vuonna 1985 perustetulla yrityksellä on nykyään 106 työntekijää, jotka työskentelevät kaikki saman kunnan alueella. Konekapasiteettia on kasvatettu, ja haussa on uusia tekijöitä pääasiassa tuotantoon. Esimiestehtäviin tarvitaan insinöörejä, kuten koneinsinööri Vessaria.
Tekijöiden löytymiseen hän suhtautuu toiveikkaasti. Hän on muuttanut kaupunkiin Kuorevedeltä ja on valintaansa tyytyväinen.
– Olen asunut 23 vuotta kolmen kilometrin päässä työpaikalta vanhalla omakotitaloalueella. Vaikka lapset ovat jo muuttaneet kotoa pois, en halua lähteä mihinkään. Siinä on rauhallinen ympäristö ja palvelut kilometrin päässä keskustassa.
Hämärä sopimus
Taiteen lisäksi on toinen asia, josta Mänttä-Vilppula on tullut viime vuosina tunnetuksi mutta joka mieluusti unohdettaisiin. Viime syksynä Hämeenlinnan hallinto-oikeus kumosi kaupunginvaltuuston investointipäätöksen Lakeside Airpark -hankkeeseen. Kaupunginvaltuusto oli sopinut Mäntän lentokentän alu- etta kehittävästä hankkeesta hämäräperäisen italialaisen liikemiehen Francesco Osannan kanssa.
Kaupungin kehitysyhtiön MW- kehityksen toimitusjohtaja Otto Huttunen huomauttaa, ettei tapaus silti pysäyttänyt lentokenttäalueen kehittämistä. Nyt sitä tehdään vain kunnan omalla rahoituksella.
– Aluetta on kehitetty jo vuosia ennen kuin ulkomainen rahoitus tuli kuvioihin. Nyt ollaan palattu suunnitelma B:stä takaisin suunnitelma A:han.
Lentokentän lisäksi kunta kehittää Mustalahden teollisuusaluetta. Pääosin metalliteollisuuden yritysten täyttämälle alueelle rakennetaan kiertotalouden ekosysteemiä.
– Haasteellisinta on työvoiman saaminen. Sote- ja metallialan työntekijöiden, kuten hitsareiden ja koneistajien, saatavuuden eteen tehdään paljon. Työntekijöitä houkutellaan Töissä taidekaupungissa -konseptilla, Huttunen kertoo.
Väkiluku on viimeisen viiden vuoden aikana laskenut vajaan parin prosentin vuosivauhtia. Asukkaita oli vuonna 2020 vajaat 9 700. Työpaikkoja riittää, ja kaupungin työpaikkaomavaraisuus on 106 prosenttia.
Suurin työnantaja on Metsä Tissue 440 työntekijällä. Terveydenhuoltoyhtiön ja kaupungin jälkeen isoimmat työllistäjät ovat Formica IKI, Runtech Systems, Javasko, Metsä Fibren Vilppulan saha sekä Javasko Machines.
Junaa odotellaan
Mänttä-Vilppula sijaitsee Pirkanmaalla Tampereen ja Jyväskylän välissä. Tampereelta Haapamäelle kulkevalla rautatiellä on asemat Vilppulan ja Kolhon taajamissa, mutta Mäntän keskustaan menee vain pistoraide Vilppulasta. Tälle osuudelle kaupunki tavoittelee henkilöliikennettä.
– Näemme vielä sen päivän, kun säännöllinen junaliikenne kulkee Mänttään asti, Huttunen uskoo.
Kaupungin kehittämistä hankaloittaa se, että kunnassa on monta keskustaa. Kaupunki muodostui vuonna 2009 Mäntän ja Vilppulan liitoksesta, ja jako elää yhä ihmisten ajatuksissa.
Mänttä on alkujaan ollut pitäjä 1600-luvulla. Valtio perkautti Mäntänkosken vuonna 1834, ja Gustaf Hob perusti vuonna 1854 kosken alajuoksulle sahan. Gustaf Adolf Serlachius rakennutti koskelle puuhiomon vuonna 1868, mistä Metsä Tissuen pehmopaperitehtaan historian katsotaan alkaneen.
Harva tietää takapuoltaan pyyhkiessään, mistä hänen käyttämänsä vessapaperi tulee. Moni kyllä tunnistaa Serlachiuksen nimen ja osaa liittää sen Mänttään ja kuvataiteeseen. Elämän välttämättömyydet kannattelevat sitä kerrosta, jonka haluamme näkyvän ja jäävän mieleen.