Keräilykorttipelit veivät mukanaan teini-ikäisen Mika Kiviharjun. Isoveli pelasi kavereidensa kanssa Magic: The Gathering- tai lyhyesti MTG-peliä, ja 1990-luvun alkupuolella julkaistu, maailman ensimmäinen keräilykorttipeli innosti pikkuveljenkin mukaan vuosituhannen lopussa.

Alkuun Kiviharju pelasi muiden korteilla, mutta hyvin pian alkoi ostaa omia. Noin 15 kortin pakkoja myydään lähinnä pelikaupoissa; niitä on ollut tarjolla myös jossain isoissa marketeissa.

Nykyään pelaaminen on mahdollista sähköisesti MTG Arenalla, minkä lisäksi pahvikorteilla pelataan edelleen. Usein vanhat harrastusporukat kokoontuvat yhteen pelaamaan, ja näihin kokoontumisiin myös Kiviharju osallistuu. Viimeksi toukokuussa hän saavutti voiton Riihimäen paikallisturnauksessa. Palkintona voittajalle oli uusimman korttisarjan booster-paketteja kymmenisen kappaletta.

Miljoonien harrastama peli

Maailmalla arvioidaan olevan toistakymmentä miljoonaa aktiivipelaajaa, joista osa on MTG-pelin ammattilaisia. Wizards of the Coast -yhtiön sponsoroimat turnauspalkkiot ovat erittäin huomattavia.

Kiviharju on kokeillut siipiään myös SM-tasolla highlander-pelimuodon tiimoilta ja sijoittui silloin yhdeksänneksi.

– Paikallisissa korttiturnauksissa voitto on tullut neljä kertaa, hän kertoo.

Aikoinaan hän pelasi pari kertaa viikossa, nykyisin suunnilleen kerran kuussa. Alkuperäinen pelikaveriporukka on hajaantunut eri puolelle Suomea.

Pelaamista voi alkaa opetella noin 7-vuotiaana, jolloin voi hahmottaa pelin mekaniikan. Tärkein vaatimus pelaamiselle on kuitenkin englannin kielen taito.

– Itselleni tärkeintä pelaamisessa ovat olleet oman osaamisen ja matemaattisen päättelykyvyn kehittäminen, Kiviharju pohtii.

Vastapainoa arjelle

MTC-pelaaminen tuo Kiviharjulle hyvän mielen, ja se on omanlainen ajanviete.

Fantasiamaailmaan sijoittuvaan korttipeliin sisältyy satunnaiselementti. Erilaisia kortteja on yli kymmenentuhatta, ja uusia tulee noin 600 vuodessa.

Vuosien harrastuksen jälkeen pelikortteja on kertynyt myös Kiviharjulle. Osan niistä hän on antanut paikalliselle kirjakaupalle, joka on lahjoittanut niitä lapsille, joilla ei ole varaa ostaa omia kortteja. Valtaosan hän on myynyt muille harrastajille.

– Arvokkaat kortit ovat pitäneet kohtuullisesti arvonsa.

Sen verran kortteja on kuitenkin jäljellä, että harrastus voi jatkua. Jälkikasvu ei ole toistaiseksi innostunut lajista, mutta isä on valmis opastamaan.