oikeutta
Direktio-oikeus
on väärin ymmärretty
Asiantuntijatyön itseohjautuvassa maailmassa perusasiat joskus unohtuvat. Palkkatyössä työntekijä ei päätä siitä, mitä työpaikalla tehdään
ja mitä ei.
Työntekijä ei myöskään päätä siitä, minkä tasoisesti työtä tehdään tai millä välineillä tekeminen tapahtuu. Työtä johtava ja valvova työnantaja määrittelee ratkaisut.
Työssäni liiton juristina koulutan insinöörejä ympäri Suomen niemen. Puhun työoikeudesta laidasta laitaan, yleisistä asioista erityisiin.
Silti yksi teema nousee tavan takaa muita enemmän esille. Vaikka aihe ei diasarjassa olekaan muita teemoja enemmän rivejä sisältävää, siitä riittää juttua ja ajatusta jokaisella kerralla. Se on jotenkin niin peruskauraa, mutta aina yhtä ajankohtaista opettaa.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Joku käyttää siitä termiä työn johto- ja valvontaoikeus, toinen puhuu sivistyssanalla direktio-oikeus. Itse pidän ensimmäisestä, koska se kuvaa tuota oikeutta paremmin. Kuulen tuossa termissä päällikön käskevän äänen ja näen työtä valvovat silmät – tyytyväiset, mutta välillä myös tyytymättömät.
Sen ansiosta pystyn assosioimaan itseni kyseisen oikeuden piiriin, työntekijänä. Olen käskyn alla, olen alainen.
Turhia riitoja kannattaa väistää
Moni työoikeudellinen riita voidaan välttää, jos työntekijä muistaa, mistä työsuhteessa on pohjimmiltaan kysymys. Kyse ei ole siitä, että alansa huippuosaaja määrittelee työnantajalle omat työtehtävänsä ja tavoitteensa, ja sitten omasta kuplastaan ja kammiostaan käsin pyrkii onnistumaan.
Työsuhde ei myöskään tarkoita sitä, että esihenkilön neuvoja ja ohjeita vähätellään tai arvostellaan, koska koetaan itse tuntevan tehtävä työ jollakin tavalla työnantajaa edustavaa henkilöä paremmin.
Itseohjautuvuus on hyve sinänsä. Se on kuitenkin väärä ilmiö siellä, missä pitää ottaa vastaan käskyjä, ja muuttaa omaa suuntaansa sinnekin, minne omine ajatuksineen ei koskaan mene.
Työsuhteessa on kyse palkan saamisesta sen vastineeksi, että omaa aikaansa ja työn tuotosta annetaan työnantajalle. Ja vieläpä niin, että työnantaja ohjaa ja valvoo työtä; siis työnantaja, ei oman työnsä parhaiten tunteva työntekijä.
Vaikka työnantajan ohjaus tuntuu kuinka väärään suuntaan vievältä ja toiminnalle asetettuja tavoitteita heikosti saavuttavalta, loppujen lopuksi työntekijän on oltava kuuliainen työnantajalleen, jonka kanssa on tehnyt työ- sopimuksen.
Sopimuksella työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan, kuten työsopimuslaissa asia määritellään.
Pomoilla on edessä suuri urakka
Koronapandemian jälkeinen aika on valtava haaste esihenkilötyölle. Ei vähiten siksi, että työntekijät ovat Teams-palaverien takana ilman kameraa ja välillä myös ääntä, vaan ennen kaikkea siksi, että työntekijät ovat olleet parin vuoden ajan ilman fyysistä esihenkilöä.
Olemme vieraantuneet työnantajan käskyistä, työnantajan ohjeistuksesta ja esihenkilön spontaaneista huomautuksista. Olemme ylipäätään vieraantuneet siitä, että tekemistämme joku johtaa ja valvoo.
Nykyisellä etätyöaikakaudella olemme saaneet olla liian pitkään oman työelämämme herroja ja rouvia, jotka itse kuljettavat omaa tekemistään kohti yksin päätettyä maalia.
Toisille yksilöllinen tekeminen on sopinut vallan hyvin, toisia se taas koettelee. Eniten ongelmissa on esihenkilö, jonka lauma on hajallaan nettiyhteyden päässä ja jonka lampaat eivät edes paimenta tunnu tarvitsevan, saati kunnioittavan.
Palolaitoksen sukellusyksikköön oli määrätty vapaaehtoisia palomiehiä. Heistä A ja B olivat myöhemmin ilmoittaneet luopuvansa yksikössä harjoitetusta, sinänsä vapaaehtoisesta vesisukelluksesta eli pinnan alla sukelluslaitteiden avulla tapahtuvasta sukellustoiminnasta. He olivat lakanneet osallistumasta siihen sekä sukelluskunnon ylläpitämisen edellyttämään harjoitteluun.
Sen jälkeen A ja B olivat hälytystilanteessa kieltäytyneet noudattamasta esimiehensä asianmukaiseen harkintaan perustunutta sukellusmääräystä veteen mahdollisesti joutuneen ja hukkumisvaarassa olleen henkilön etsimiseksi pitäen määräystä aiheettomana.
A:lla ja B:llä oli ollut ainakin jonkinlaiset valmiudet vesisukellukseen, mutta heillä ei ollut oikeutta asettaa esimiehen tilannearviota kyseenalaiseksi ja kieltäytyä sukeltamasta. Heidän katsottiin tahallaan laiminlyöneen virkatehtäviensä toimittamisen ja siten syyllistyneen tahalliseen, ilman hyötymis- tai vahingoittamistarkoitusta tehtyyn virkarikokseen.
KKO:1989:58
Työntekijä oli kieltäytynyt siirtymästä tekemään kolmivuorotyötä. Hän oli kahtena peräkkäisenä työpäivänä jättänyt saapumatta hänelle määrättyyn yövuoroon, minkä johdosta hän oli saanut molemmilla kerroilla varoituksen.
Työntekijä oli varoituksista huolimatta kieltäytynyt edelleen työskentelemästä työnantajan määräämässä työvuorossa. Hän oli menetellessään rikkonut vakavasti työsuhteensa keskeistä velvoitetta.
Varoituksista huolimatta jatkunut kieltäytyminen työnantajan työnjohtovaltansa perusteella osoittamasta työstä oli muodostanut siinä määrin vakavan rikkomuksen, ettei työnantajalta ollut voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisaikaa.
Työnantajalla oli ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty erittäin painava syy purkaa työntekijän työsopimus.
TT:2006-13
A oli työskennellyt myyjänä Osuuskauppa X:n palveluksessa. A oli kirjannut hävikkituotteiksi kaksi hedelmää, mutta ei ollut jättänyt tuotteita työnantajan toimintaohjeiden mukaisesti hävitettäviksi. Hedelmät oli poistumistarkastuksessa löydetty hänen hallustaan.
Työnantaja oli purkanut A:n työsopimuksen epärehellisyyden ja toimintaohjeiden vastaisen toiminnan vuoksi.
Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevin perustein A:n katsottiin rikkoneen työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteita. Kokonaisuutena arvioituna rikkomus ei kuitenkaan ollut niin vakava, että työnantajalla olisi ollut oikeus purkaa työsopimus tai irtisanoa se ilman varoitusta.
KKO:2016:62