Ruukkikylät muotoutuivat alun perin metalliteollisuuden tarpeisiin, mutta niistä kehittyi myöhemmin laajoja kyläyhteisöjä, joissa oli muun muassa oma kirkko ja koulu. Nykyisin niiden toiminta keskittyy pitkälti matkailualaan.

Itä-Uudellamaalla Ruotsinpyhtäällä sijaitseva Strömforsin ruukki on yksi parhaiten säilyneistä kotimaisista ruukkikokonaisuuksista.

– Täällä on ainoa Suomessa toimiva vesivasara, kertoo Marjut Ståhls, joka toimii yrittäjänä ja on mukana Loviisan oppaissa.

Ruukin alueella työskentelee yhä ympärivuotisesti seppä, joka tekee tilaustöitä ja järjestää taontakursseja. Loviisan kaupunki tilaa ja maksaa näytöksiä kesäisin ja tapahtumiin.

Strömforsin tarina lähtee 30-vuotissodasta 1600-luvun alkupuolelta. Sen seurauksena ansiokas kenraali sai kruunulta lahjoituksena Petjärven tilan. 1600-luvun lopulla kenraalin sukulainen sai luvan perustaa vesivasaran, mistä alkoi raudan taonta.

Myöhemmin tila myytiin haminalaiskauppiaille, mitä myötä nimi vaihtui Strömforsin ruukiksi.

– Mainio kauppanimi, sillä täältähän vietiin rautaa ja sahattua puuta ympäri Eurooppaa, Ståhls sanoo.

1800-luvun loppupuolelle asti ruukki säilyi Forsellesin aatelissuvun omistuksessa, yhteensä 132 vuotta. Niistä yli puoli vuosisataa ruukkia johti rautarouvaksikin tituleerattu Virginia af Forselles.

– Se oli mahdollista siihen aikaan leskirouvalle. Lähes kaikki nykyiset rakennukset ovat rautarouvan aikakaudelta, Ståhls kertoo.

Työntekijöinä navettapiioista seppiin

Rautarouvan aikoina ruukissa työskenteli tavalla tai toisella suuri osa pitäjän asukkaista, ehkä noin kymmenennes väestä. Ruukki on aina ollut monialayritys, sillä niin moninaisia töitä riitti.

Kun seuraavan sukupolven aikana liiketoimet eivät onnistuneet, ruukin osti tehtailija Antti Ahlstöm. Hän oli kiinnostunut ennen kaikkea sahatoiminnasta, mutta siitä huolimatta raudan taonta sai jatkua.

– Tämä on ollut Suomessa viimeinen ruukki, jossa on taottu vanhalla vesivasaratekniikalla rautaa. Viimeiset tilaukset 1950-luvulla olivat Suomenlinnan entisöintiä varten tarvitut rautanaulat, Ståhls sanoo.

Myös ruukkialueen nykyistä toimintaa voi kuvata monialayritykseksi, vaikka palveluja tarjoavat useat eri yritykset. Tarjolla on esimerkiksi aktiviteetti-, elämys-, majoitus-, opastus- ja ravintolapalveluja sekä käsityöläispuoteja.

Keidas Porin kupeessa

Leineperin eli Fredriksforsin ruukki on Satakunnassa Ulvilan Leineperin kylässä. Leineperin kyläasutus, vehreä luonto ja ruukki muodostavat kokonaisuuden, joka vetää puoleensa vuosittain kymmeniä tuhansia matkailijoita.

Leineperin ruukin historia alkaa vuodesta 1771, jolloin ruukki perustettiin Kullaanjoen Katokosken rannalle. Ruukin syntymistä edesauttoivat vesivoima, kohtuullisen lyhyt matka merenrantaan ja paikallinen puuhiilen tuotanto.

Ruukilla oli oikeus valmistaa muun muassa pultti- ja vannerautaa, lapioita, kankia ja viikatteita. Kukoistuskauttaan ruukki eli 1800-luvulla. Omistajat vaihtuivat tiheään, raudanvalmistuksessa otettiin käyttöön uusia menetelmiä ja uusia rakennuksia pantiin uuteen uskoon.

Leineperissä panostettiin myös maatalouteen. Ruukilla oli parhaimmillaan yli 12 000 hehtaaria maata, oma meijeri ja saha.

1800-luvun lopulla teollinen toiminta Leineperissä alkoi hiipua. Masuuni hiljeni helmikuussa 1891, sahan toiminta seuraavana vuonna. Vaikka teollinen toiminta loppui, Leineperissä jatkettiin pienimuotoista taonta- ja sahaustoimintaa vielä vuosikymmenten ajan.

Komea kokonaisuus

Nykyään Leineperin ruukki on yksi parhaiten säilyneitä ja rakennuskannaltaan täydellisempiä ruukinalueita Suomessa. Alueella on edelleen lähes kaikki suomalaisille rautaruukeille tyypilliset rakennukset ja rakenteet.

Ruukinalue rakennuksineen restauroitiin vuosina 1988–1994.

Ruukin lukuisat rakennukset istuvat hyvin satakuntalaiseen joki- ja maalaismaisemaan. Ruukin 18 metriä korkea masuuni eli rautasulatto on yksi kolmesta Suomessa säilyneestä masuunista.

Kahteen suoraan riviin rakennetut seppien asunnot muodostavat kaupunkimaisen kadun. Asunnot ovat museoina, käsityöläispuoteina ja näyttelytiloina. Alueella on myös olympiavoittaja Kaarlo Kangasniemen museoksi entisöity painonnostajan syntymäkoti.

Turistimagneetti yllättää

Jos joku sanoo sanan ruukki, ensimmäisenä mieleen tulee todennäköisesti Fiskars. Ruukkikylässä käy vuosittain noin 150 000 vierailijaa. Vaikka paikka on monelle entuudestaan tuttu, sen näyttelyt ja palvelut pitävät tarjonnan yllätyksellisenä ja tuoreena.

Taiteen ja muotoilun biennaali tuo Fiskarsiin tänä vuonna monta kesän loppuun kestävää näyttelyä. Knots & knits -näyttely esittelee liitoksia muotoilussa ja arkkitehtuurissa. Hidden-taidenäyttely syventyy aistien merkityksiin ja mahdollisuuksiin. Arkkitehdin talo -kokonaisuudessa pääsee vierailemaan kuudessa arkkitehtien suunnittelemassa minitalossa. Kylässä seisoo lisäksi kymmenen kasvihuonetta Fiskars Greenhouses -installaatiossa. Tapahtuman tarjontaa täydentää erillinen Kwum-keramiikkamuseon kesänäyttely.

Nykyisin taitelijayhteisö

Ensikertalaiselle sopii Fiskars-museon teemanäyttely, joka esittelee ruukin muutosta teollisuuspaikkakunnasta taiteilijayhteisöksi. Halukkaat pääsevät opastetulle kierrokselle.

Kylään perustettiin sen nimeä kantanut yritys vuonna 1649, kun Peter Thorwöste sai oikeuden perustaa masuunin ja kankivasaran sekä valmistaa valettuja ja taottuja tuotteita.

Nykyinen pörssikonserni Fiskars on Postin jälkeen Suomen vanhin edelleen toimiva yritys. Vaikka se on kylästä lähtöisin, sillä on paikalla enää sivutoimipiste eikä teollista toimintaa.

Teollisuuden alamäki kylässä alkoi vuonna 1957, kun Fjalar Holmberg siirsi pääkonttorinsa Helsinkiin. Veitsitehtaan toiminta säilyi Fiskarsissa pienimuotoisena vuoteen 2001 saakka. Palveluvaltaisen ja matkailuun painottuvan aikakauden voidaan katsoa alkaneen uudenlaisesta toripäivästä vuonna 1993.

Nykyään kylässä asuu noin 500 ihmistä, ja sitä leimaavat ruukin historialliset rakennukset ja kädentaitajien yhteisö. Matkailu ja palvelut painottuvat kesään. Kylässä on majoitusta, ravintoloita, kauppoja ja näyttelyitä. Kaupoissa myydään käsitöitä, taidetta ja teollista muotoilua.

Fiskars eli huonommin tunnetulta suomenkieliseltä nimeltään Fiskarin kylä sijaitsee Raaseporin kaupungissa Länsi-Uudellamaalla.