Vuoden vaihteessa Aki Tiittanen valmistui biotuotetekniikan insinööriksi Tampereen ammattikorkeakoulusta. Aikoinaan elämä vei, ja kolmen vuoden opintojen jälkeen lukio jäi kesken. Tarkoitus oli jatkaa loppuun armeijan jälkeen. Aikomukseksi se kuitenkin jäi, ja hän siirtyi työelämään.

Kymmenen vuotta linja-autossa vietetyn vuoden jälkeen ajatus opinnosta kypsyi.

– Töiden ohella opiskelin puuttuvat lukion kurssit ja pitkän matematiikan kokonaan.

Opiskelu tuntui mielekkäältä ja Tiittanen halusi jatkaa korkeakouluun. Tekninen ala on kiinnostanut aina. Hän halusi myös koulutuksen, jonka avulla työllistyy hyvin.

– Ammattikorkeakoulussa pystyy lukemaan mielenkiintoista alaa järkevässä ajassa, minkä jälkeen voi palata takaisin työelämään.

Työ ratin takana vaihtui täyspäiväiseen opiskeluun, ja koko perhe muutti Porista Tampereelle.

Alkuhämmennyksestä opintouralle

Opiskelukaverit olivat nuorempia, mikä pohditutti alkuun. Omalla vuosikurssilla ei ollut Tiittasen ikätovereita, mutta vähän aiemmin ja myöhemmin aloittaneita oli. Hänen mielestään nelikymppisenä pitää olla heittäytymiskykyä nuorempien seuraan, kun opintoihin sisältyy esimerkiksi ryhmätöitä.

– Opiskelujuhlat eivät kiehtoneet, kun perheessä oli pieni lapsi.

Pitkästä työelämäkokemuksesta oli paljon etua. Tiittanen tiesi, mitä hän haluaa koulutukselta ja mitä työelämä on.

– Ikä ja kokemus antoivat perspektiiviä, ja käytin ajan tehokkaaseen opiskeluun.

Opinnot kestivät 3,5 vuotta. Hän ennakoi jo toisena lukuvuonna jatkoa ja suoritti muutaman kurssin etukäteen. Myös opintotuen pienuus kannusti nopeaan valmistumiseen.

Ensimmäisen harjoittelupaikan saamiseen vaikutti aiempi työkokemus ja testattu stressinsietokyky, vaikka ala olikin eri. Prosessiteollisuudessa vallitsevan hyvän työllisyystilanteen ansiosta Tiittanen sai paikan helposti ja teki kaikki harjoittelut samalle työnantajalle.

– Pääsin mukavasti sisään, sain lisää vastuuta ja työnkuvakin muuttui matkan varrella. Siitä sai mukavasti kokemusta insinöörien työstä.

Luottamus itseen kasvoi

Palkitsevaa opinnoissa Tiittasen mielestä oli pärjäämisen tunne. Oli iso riski siirtyä pois vakituisesta työstä. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, vaikka välillä kotona tehtäviä opintoja piti sovitella pikkulapsiperheen arkeen.

Toisinaan aikaa oli kuitenkin enemmän lapsen seurassa oloon kuin entisessä työssä. Siinä oli kahden viikon kierto, ja työpäivät kestivät yleensä aamukuudesta iltayhdeksään. Toki mukaan mahtui myös arkivapaita.

– Vaatii vähän totuttelua, kun nyt töitä on suunnilleen kahdeksasta neljään viitenä päivänä viikossa.

Toiveiden työ täyttää vaatimukset

Tiittanen aloitti helmikuussa applikaatioinsinöörinä Valmetilla. Hän on mukana tarjoustyössä, mikä sisältää teknisten erittelyjen valmistelua, tarjouslaskentaa sekä myynnin tukea kuitumassojen ja kierrätettyjen kuitujen prosessoinnissa käytettäviin laitteisiin liittyen.

– Työ oli yllättävän helppo löytää. Kun tiesin saavani opinnot valmiiksi joulukuussa, aloin marraskuussa hakea töitä.

Nykyinen paikka oli ensimmäisten hakujen joukossa. Rekrytointiprosessi käynnistyi vuoden vaihteessa, ja Tiittanen toivoi saavansa juuri sen.

Työ täyttää hänen toiveensa. Haaveena oli säännöllinen työaika eikä vuorotyötä kuten monissa prosessiteollisuuden tehtävissä on. Lisäksi mahdollisuus hyödyntää juuri tuoretta osaamista oli tärkeä. Myös entisestä työstä saatu hyvä kokemus asiakaspalvelusta toi toiveen vuorovaikutuksesta asiakkaiden kanssa.

– Totta kai Valmet isona suomalaisena yrityksenä kiehtoi.

Insinööri viihtyy työssään hyvin

Lähiajan suunnitelmissa on löytää kunnolla oma paikka uudessa työyhteisössä. Koska perhe on elänyt opintojen ajan taloudellisesti niukalla tyylillä, palkkatulojen avulla tarkoitus on etsiä myös pitkäkestoinen koti.

– Ammatillisesti haluan näyttää pärjäämiseni, ja katsotaan, mihin se riittää.

Aikuisena siirtymä työelämästä opiskeluun on monelle vaikeaa, myös Aki Tiittaselle. Kun näkee, mihin pystyy, voi haastaa itseään.

– Uuden ammatin lisäksi sain halun jatkuvaan oppimiseen, hän kertoo opiskelun hyödyistä.

Tiittanen kannustaa muitakin uskaltautumaan opintojen pariin, jos nykyinen ammatti tai työ on tullut tiensä päähän.

– Kyllä opiskelu sopii ihan kaikille. Kannattaa varautua kuitenkin siihen, että aina ei ole mukavaa. Eihän vakityössäkään ole.