Metsäyhtiö perustaa paperitehdasta Etelä- Amerikkaan. Suomalainen insinööri johtaa hanketta ja sotkeutuu paikalliseen politiikkaan. Häntä syytetään korruptiosta, alihankkijat tuhoavat metsää ja valtio karkottaa asein intiaaneja asuinseuduiltaan.

Tällaisesta kuvitteellisesta tilanteesta voi syntyä tarinalle kiehtova aihio, tuumii kirjailija Antti Tuuri.

– Insinöörien ulkomaanprojekteissa on niin paljon tekemistä, ettei kukaan ole vielä lähtenyt niistä kirjoittamaan.

Insinöörejä seikkailee kirjallisuudessa ja muussa populaarikulttuurissa, mutta yleensä ammatti maalaa hahmoja vain nimellisesti. Tuuri sen sijaan kuvaa teoksissaan aidosti insinöörien työelämää ja teollisuuden sosiaalista ympäristöä.

– Olen pitänyt insinöörin ammattia komeana.

Kirjailija selittää työhuoneellaan Helsingin Kalliossa, miten tekniikan alan ammattilaisista syntyy kiinnostavia henkilöhahmoja suuren yleisön silmissä.

Kylmä järki pelasti

Antti Tuuri syntyi Kauhavalla vuonna 1944. Hän on ehtinyt kirjoittaa tähän mennessä 55 romaania.

Lisäksi hän on kirjoittanut lukuisia tietokirjoja, näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia ja kuunnelmia.

Koulutukseltaan Tuuri on graafisen alan diplomi-insinööri. Hän toimi muun muassa kirjapainon ja myöhemmin tapettitehtaan teknisenä johtajana ennen ryhtymistään täyspäiväiseksi kirjailijaksi.

Ammatilliset kokemukset tarjosivat innoitusta romaanien tapahtumille. Tuuri viittaa esimerkkinä kokemukseensa Kuusankosken sellutehtaalta, jossa putki repesi yllättäen ja sellu alkoi täyttää lattiaa. Eräs käyttöinsinööri oli sattumalta aivan vieressä.

– Se vain huusi työntekijöille venttiilien numerot, jotka piti sulkea. Minä pidin sitä insinöörin ammattitaitona, ettei hän hätääntynyt, kirjailija muistelee.

Insinöörit mielletään helposti ajattelultaan rajoittuneiksi, ja heidän ajatellaan puhuvan vain kaltaistensa kesken. Kirjailija ymmärtää ennakkoluuloja, koska teknisten seikkojen ymmärtäminen on vaikeaa, jos lukija ei tunne alaa.

– Jos on tekniikasta kiinnostunut, on välillä tavallisten ihmisten tavoittamattomissa.

Hahmoon pitää uskoa

Tuurin vuonna 1971 julkaistu esikoisromaani Asioiden suhteet kertoo kolmiodraamasta. Sellutehtaan käyttöinsinööri Renkonen rakastuu arkkitehti Eerolaisen vaimoon Tuulaan pienessä tehdaskaupungissa. Tunnetumpi insinöörihahmo Seppo Hakala elää moniosaisessa Pohjanmaa-sarjassa.

Hahmojen ja tapahtumien pitää Tuurin mielestä olla realistisia eli mahdollisia. Jutun alussa kuviteltu paperitehdashankkeen johtaja olisi realistinen, jos hän olisi luonteeltaan määrätietoinen ja itsevarma.

– Ulkomailla joutuu tilanteisiin, joissa ei saa apua keneltäkään muulta kuin itseltään. Pitää tehdä isoja päätöksiä.

Hankkeen vetäjästä tekee mielenkiintoisen hänen henkilökohtainen elämänsä. Hän voi esimerkiksi joutua valitsemaan kotimaassa odottavan ja paikalliseen väestöön kuuluvan rakkauden väliltä.

– Tarinan tärkein taso on ihmissuhteiden taso.

Ammatti näkyy dekkareissa

Kotimaisessa kirjallisuudessa insinöörejä on esiintynyt dekkareissa sekä jännitys- ja seikkailukirjoissa viime vuosisadan alkupuolelta lähtien.

Korkeakirjallisuuden puolelta tunnettuja hahmoja ovat Arto Paasilinnan hahmo siltainsinööri Jaatinen kirjassa Onnellinen mies ja Hannu Raittilan insinööri Marrasjärvi kirjassa Canal Grande.

– Insinööri on harvoin edustettuna realistisessa romaanissa, koska jokainen kirjailija ammentaa tapahtumia omasta kokemusmaailmastaan, Tuuri selittää.

Harva kirjailija on insinööri.

Silti kaikki tekniikan ammattilaiset eivät kirjoita kaltaisistaan. Tuuri luettelee kolme kirjailijainsinööriä: Fjodor Dostojevski, Antti Hyry ja Eduard Uspenski. Heidän teoksissaan tekninen tausta näkyy lähinnä kerronnassa. Hyryn Finlandia-palkittu Uuni kertoo nimensä mukaisesti lämmityssijan muuraamisen pitkästä prosessista.

Parhaillaan Tuuri kirjoittaa romaania edesmenneestä taiteilijasta Arvid Bromsista. Kirjailija kohtasi Suomen ensimmäisiin lukeutuvan surrealismin edustajan ja erikoisen hämärämiehen lapsuudessaan.

– Isäni oli maanmittausinsinööri, joka osti hänen taulujaan.