Jääkiekkokausi päättyi muutama viikko sitten riemukkaasti, kun Suomi voitti lajin miesten maailmanmestaruuden. Mestaruus oli miehille kolmas. Jääkiekkoleijonien menestystä edelsi naisten historiallinen MM-hopea kotikisoissa. Molemmat mitalit olivat mieluisia yllätyksiä.

Etenkin miesten jääkiekkomaajoukkueen MM-kultaa voidaan pitää yhtenä lajin historian suurimpana ihmeenä. Suomella oli Slovakiassa liikkeellä kaikilla mittareilla mitattuna tuntematon ja kokematon pelaajaryhmä vailla suuria tähtiä. Mutta niin vain kävi, että suomalaisen joukkuepelin voiman kävivät vuorollaan kokemassa NHL-tähtiä vilisevät Ruotsi, Venäjä ja loppuottelussa Kanada.

Kuten aina silloin tällöin joukkuepeleissä käy, henki voitti materian, äly ja tunne kukistivat taidon, etukäteen mahdottomasta tuli mahdollista.

Tapa, jolla mestaruus irtosi, tarjoaa opiksi otettavaa – tai ainakin pohdittavaa – myös muille elämänalueille. Suomalaisessa yhteiskunnassa on vuosikymmenten ajan korostunut ja korostettu yksilön omaa merkitystä ja vastuuta oman ja yhteisön pärjäämisen rakentamisessa.

Yhdessä tekeminen ja sen merkitys ovat jääneet vähemmälle, kun virtaset ja lahtiset ovat sinnitelleet läpi pitkän koulutusputken, saaneet töitä, luoneet uraa ja menestyneet kykyjensä mukaan. Resepti on ollut toimiva: on syntynyt hienoja sankaritarinoita, paljon hyvää on saatu aikaan.

Jääkiekon kultamitalijoukkueen keinot menestykseen olivat silmiinpistävästi toisenlaisia. Kun joukkueen menestysmahdollisuudet oli jo etukäteen tuomittu olemattomiksi, pelaajat ja valmennusjohto rakensivat menestyksen joukkueen eikä yksilöiden varaan. Tämä näkyi kaikessa tekemisessä. Yhteishenki ja sitoutuminen yhdessä tekemiseen paistoi läpi koko kisojen kaukalossa ja sen ulkopuolella. Peleissä vielä parempaa lopputulosta haettiin vilkuilemalla vierellä luistelevan kaverin suuntaan apua hakien, ei niinkään uskomalla rajattomasti omiin taitoihin.

Sanotaan, että yhdessä olemme enemmän. Kultaleijonien menestys tukee väitettä. Parasta lopputulosta ei aina saavuteta yksin yrittäen, vaan yhteistyötä tehden toisen apuun ja tukeen luottaen. Joskus se voi edellyttää jostain luopumista, mutta menetys on pieni hinta siitä riemusta, jonka yhdessä saavutettu tulos saa aikaan. Sillä hetkellä joukkueessa ei ole heikkoja lenkkejä, on vain voittajia.