Luuppi

Haaveena hopeinen harjus

Janne Väätäjä vietti kesäkuun ensimmäisen viikonlopun kalassa Isojoella Etelä-Pohjanmaalla.

Isojoen Kalareissulla oli mukana pari jo lapsuudesta tuttua kaveria, joiden kanssa Kokkolasta kotoisin oleva merenkulkualan insinööri Janne Väätäjä kalastaa muutamia kertoja vuodessa.

Nykyisellä kotiseudulla Etelä-Suomessa hän käy päivän kalareissuilla muun muassa Vantaanjoen eri haaroissa. Joka toinen vuosi on vuorossa viikon reissu Pohjois-Norjassa, mikä on kesän tietenkin kohokohta.

Välineiksi reissuille tarvitaan vapa, kela, siimaa ja muutama perho. Lisäksi aurinkolasit, jotta näkee veden alle, missä kala kulkee. Ne toimivat myös suojalaseina.

– Kunnon kahluuhousut ja -kengät pitää olla. Liivit, jossa monia taskuja, joihin saa erilaisia tarvikkeita. Ja lakki päähän. Kahluutakkikin on hyvä olla mukana, Väätäjä luettelee.

Kalastaja pienestä pitäen

Muistikuviensa mukaan Väätäjä oli noin viisivuotias, kun hän oli isänsä kanssa ensi kerran mato-ongella. Pari vuotta myöhemmin hän sai syntymäpäivälahjaksi virvelin. Kalastuksesta tuli koulupojalle tärkeä harrastus, joka on kulkenut mukana koko elämän.

Teini-ikäisenä Väätäjä osallistui paikallisen kalastusseuran järjestämään kurssiin, jossa perhosidontaa ja -kalastusta opetti Lauri Syrjänen, yksi Suomen tunnetuimpia perhokalastajia. Aloitustyönä oli perusperho Red Tag, joka on kaikille harrastajille tuttu ensimmäinen sidonta.

Kurssilla oli mukana muutaman nuoren lisäksi jo aikuisia miehiä. Perhosidonnan ohella käytiin tietenkin uittamassa perhoja ja harjoiteltiin heittotekniikkaa.

– Kukaan muu ei saanut kalaa paitsi minä, noin 15 senttiä pitkän, laihan, mustan hauen. Olin kyllä aika polleena.

Ja siitä rakkaus lajiin lähti. Rippilahjaksi saamillaan rahoilla Väätäjä osti omia perhotarvikkeita kuten sidontamateriaalia.

Talvella sidotaan perhoja

Talvisin energia-alalla työskentelevä Väätäjä harrastaa perhosidontaa. Työnantaja järjestää tuettua kerhotoimintaa: Helsingin Salmisaaressa voimalaitoksen kupeessa on tarjolla tilat, jossa toimii niin sanottu koru- kivikerho ja jossa tehdään muun muassa metallitöitä kuten puukkoja tai hopeakoruja.

– Omassa nurkkauksessa sidomme muutaman kaverin kanssa perhoja viikoittain töiden jälkeen, Väätäjä kertoo.

– Koetamme sitoa erilaisia perhoja. Nykyään se on helppoa, sillä netissä on niin paljon ohjeita.

Väätäjän mielestä harrastus on hyvää tasapainoa työasioille, jotka unohtuvat kalastaessa. Myös perhojen sitominen on rauhoittavaa puuhaa.

– Kalastus on hauskaa yhdessä oloa, jännitystä, ulkona oloa ja välillä makeita maisemia, hän listaa harrastuksen iloja.

– Kun jallittaa kalaa oma tekemällä perholla, jota itse uittaa, ja sitten luonnossa syntynyt kala nappaa, se on älyttömän kiva tunne, perhokalastaja kuvailee.

Janne Väätäjän kesä alkaa useimmiten kalajutuissa.Janne Väätäjän kesä alkaa useimmiten kalajutuissa.