Kesäkuisena, helteisenä iltapäivänä projekti- insinööri Ari Almgren istahtaa alas ja miettii insinööriuraansa. Hän aloitti konesuunnittelun opinnot Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa vuonna 1996. Vuosi oli sama, jolloin Stadia perustettiin Helsingin teknillisen oppilaitoksen tilalle ensimmäisten vakinaisten ammattikorkeakoulujen joukossa.

Opinnot olivat lopputyötä vaille valmiit, kun hän huomasi oppilaitoksen ilmoitustaululla työpaikkatarjouksen. POM Technology -niminen yritys oli lähes naapurikorttelissa.

Samassa työpaikassa Almgren on ollut nyt lähes 20 vuotta. Tutkinnon hän teki valmiiksi työn ohessa. Yrityskaupan ja fuusion myötä työnantajan nimi on vaihtunut.

Nykyään työnantaja on Suomessa rekisteröity, muun muassa paperikoneen lyhyen kierron kompakteja ratkaisuja tarjoava Aikawa Fiber Technologies Oy (AFT). Yrityksen omistaa kanadalainen AFT Inc., jonka taas omistaa japanilainen perheyritys Aikawa Iron Works Co., Ltd.

– Tekniikan ala tuntui luontevalta koulutusvaihtoehdolta. Kaupallista alaa en osannut ajatellakaan, kertoo Nurmijärveltä kotoisin oleva Almgren.

Insinööriliiton jäsenistä noin kolmannes asuu Uudellamaalla. Ikävuosia heillä on keskimäärin runsas 40. Teollisuus työllistää jäsenkunnasta suunnilleen 45 prosenttia. Yli puolet työskentelee yrityksessä, jossa on alle 500 henkeä töissä.

Almgren edustaa siis liiton keskimääräistä insinöörijäsentä.

Tekevälle riittää töitä

Almgren meni yritykseen tehostamaan cad-ohjelman käyttöä, jota hän teki useamman vuoden ajan. Työnkuva laajeni koko ajan. Mukaan tuli säiliösuunnittelua, logistiikkahommia, projektityötä ja niin edelleen.

– Jossain vaiheessa tein projekteja alusta loppuun: suunnittelin, tein kuvia, tarjouspyyntöjä ja hankintoja. Kävin vielä starttaamassa asiakkaan luona, Almgren muistelee.

– Olen siirtynyt hommasta toiseen. Pikkufirmassa käy niin, että kun pitäisi siirtyä uusiin tehtäviin, vanhat hommat jäävät rinnalle.

Vuonna 2000 Helsingin toimistolla oli 10 henkeä töissä, tällä hetkellä heitä toistakymmentä. Kaikkiaan Suomessa työntekijöitä on noin 130.

Osa tehtävistä on jäänyt pois sen tähden, että ne sujuvat helpommin uuden teknologian avulla. Esimerkiksi aiemmin piti käydä paperitehtaalla ottamassa mittoja, mutta nykyään asia hoituu 3D-skannauksella.

Vuosittain runsaasti matkapäiviä

Tällä vuosikymmenellä Almgrenin työnkuvaan lisättiin laitteiden testaus ja asennusvalvonta, mikä tarkoitti lisääntyvää matkustamista. Suurin osa asiakkaista on ulkomailla.

Matkapäiviä kertyy vuodessa 100–150. Ne suuntautuvat sekä kotimaahan että ulkomaille, yhä enemmän kotimaan rajojen ulkopuolelle.

Viime vuonna Almgren oli Ruotsissa kolme kuukautta lähes yhtäjaksoisesti.

– Esimerkiksi Yhdysvallat, Saksa, Italia, Egypti, Korea, Thaimaa, Intia, hän listaa maita, joissa on käynyt työmatkoilla.

Matkustaminen edellyttää perheen ja työn yhteensovittamista. Almgren erosi vaimostaan pari vuotta sitten. 6- ja10-vuotiaat lapset asuvat vuoroviikoin isän ja äidin luona.

– Matkoja pitää yrittää sovitella niille viikoille, jolloin lapset eivät ole minun luona.

Välillä tehdään luovia ratkaisuja. Viimevuotisen Ruotsin-keikan aikana uusi kumppani oli muutaman viikon ajan hoitamassa lapsia paikan päällä.

Työkaverit tekniikan ammattilaisia

Toimistolla kaikki ovat yhtä lukuun ottamatta insinöörejä, joko AMK-taustaisia tai diplomi- insinöörejä. Almgren arvostaa insinöörien ominaisuuksissa tietyn- laisia ratkaisutapoja ja kokonaisuuksien hallintaa.

Projekti-insinööri on viihtynyt hyvin pienessä työpaikassa vaihtelevissa tehtävissä. Hän oli pitkään työpaikan nuorin, ja edelleen on nuorimmasta päästä. Työkaverit ovat eläneet yhdessä samanlaisissa elämänvaiheissa.

– Moni on mennyt samaa kaavaa: parisuhdetta, lapsia, mahdollisesti ero ja uusi kierros, Ari Almgren kuvailee.

Hän arvostaa työssään vaihtelevuutta ja vapautta. Hän on työskennellyt ja reissannut yksin paperitehtailla ja muuallakin. Toisaalta hän tapaa paljon uusia ihmisiä.

– Se on suola työssä. Olen tottunut tekemään hommia omilla rutiineillani hommia.

Insinööri arvelee, ettei osaisi työskennellä joka päivä kahdeksasta neljään. Välillä hän kokee tekevänsä liian pitkää päivää.

Monilla Almgrenin työkavereilla on pitkiä työuria samassa talossa. Hän voi kuvitella itsekin olevansa samoissa hommissa 10 vuoden kuluttua.