Kuormitus on monen asian yhteissumma
TEKSTI: Kirsi Tamminen ja KUVA: Shutterstock
Työsuojeluun perehtynyt asiantuntija kehottaa kertomaan mieluummin liian aikaisin kuin myöhään, jos kokee kuormitusta töissä.
Yrityksessä on vähennetty väkeä yhteistoimintaneuvotteluissa. Yhtäkkiä tilauskanta kasvaa, eikä tekijöitä riitä. Uusia, osaavia työntekijöitä ei kuitenkaan ole hetkessä saatavilla, jolloin työpaikkansa säilyttäneet joutuvat venymään töissä iltoja ja viikonloppuja.
Ylityömäärät kasvavat ja vapaiden pitomahdollisuus vähentyy. Samalla työtahti kovenee.
Osalla työasiat pyörivät liikaa päässä ja työstä irtautuminen on hankalaa. Esimerkiksi työhön liittyvät sähköpostit ja tekstiviestit ovat jatkuvasti läsnä aina mukana olevassa kännykässä.
Vaikka kukaan ei vaadi, että on ympäri vuorokauden käytettävissä, moni kuitenkin seuraa alati yhteydenottoja.
– Tällaisia esimerkkejä liiton asiantuntijat kuulevat yhä useammin psykososiaalista kuormitusta kokeneilta jäseniltä, kertoo työehtoasiantuntija Anu Kaniin Insinööriliitosta.
Hän on perehtynyt erityisesti työsuojeluun.
Työaika on määritelty laissa sitä varten, että jokaisella on mahdollisuus levätä ja palautua vapaa-ajalla ilman työkuormitusta.
Sekä vaikea että tylsä työ rasittavat
Kaniinin mukaan paine voi aiheutua monesta asiasta. Työ voi olla liian vaativaa tai yksitoikkoista. Kaksi työntekijää voi tehdä samaa tehtävää, toinen stressaantuu, toinen ei.
– Jatkuvasti valppaana olo on erittäin kuormittavaa. Samoin jos joutuu tekemään monta asiaa yhtäkkiä. Ihminen polttaa itsensä helposti loppuun.
Kuormitus ei ole kiinni toimialasta; sitä on yhtä lailla julkisella ja yksityisellä sektorilla.
Kaniin on keskustellut aiheesta myös luottamusmiesten kanssa. Monella työpaikalla oirehditaan voimakkaasti. Pahimmillaan joku on romahtanut kesken työpäivän eikä itse ymmärrä, mistä on kyse.
Vakavat tilanteet kuormittavat luottamusmiehiä, työsuojeluvaltuutettuja, esimiehiä sekä oman tiimin henkilöitä.
– Jos yksi putoaa ringistä, toiset hoitavat tehtävät ja ehkä jopa syyllistävät itseään: miksi en tunnistanut tai puuttunut tilanteeseen.
Työntekijälläkin on vastuu
Kaniin painottaa, että ihmisen kuormituksen tunnistaminen ja varhainen puuttuminen siihen on erittäin tärkeää esimiestyössä. Mutta sekä työnantajalla että työntekijällä on velvollisuutensa.
– Työntekijällä on itsellään velvoite huolehtia omasta palautumisestaan. Hänen on kerrottava ääneen, jos työ tuntuu liian raskaalta.
Kaniinin mielestä parasta on säännöllisesti arvioida työpaikan mahdollisia riskitilanteita yhteistoiminnassa. Jos riski tunnistetaan, henkilön, johon se kohdistuu, työsuojeluvaltuutetun ja työsuojelupäällikön pitää keskustella keskenään.
Heidän on arvioitava, millä todennäköisyydellä riski realisoituu ja kuinka vakavat haitat siitä on.
– Sen jälkeen on pohdittava, millä toimilla riskiä vähennetään, voiko sen saada pois kokonaan, kuka on vastuuhenkilö, millä aikataululla ja vaatiiko se rahaa, Kaniin listaa jatkotoimia.
Suuret yritykset edelläkävijöitä
Useimmissa isoissa organisaatioissa Kaniinin arvion mukaan työssä jaksamisen eteen tehdään suunnitelmallisesti töitä. Sen sijaan pienissä yrityksissä ei välttämättä tunnisteta lainkaan omaa lakisääteistä velvoitetta eikä mahdollisuuksia työterveyshuollon hyväksikäyttöön.
– Henkilöstön jaksamisen tuki tuo hyötyjä yrityksille esimerkiksi sairauspoissaolojen vähenemisillä ja työtehon paranemisella, työehtoasiantuntija sanoo.
Hyvään lopputulokseen pääseminen edellyttää hyvää yhteistoimintaa sekä johdon ja henkilöstön sitoutumista.
Joskus työpaikalla työsuojelusta vastuussa olevat henkilöt ovat tehneet parhaansa, mutta silti työkuormitus säilyy.
– Silloin hyvä keino voi olla työnohjaus, joka on saatettu kirjata työterveyshuoltosopimukseen, Kaniin vinkkaa.
– Sen avulla voidaan parantaa esimerkiksi tiimin ryhmädynamiikkaa ja vaikeiden tilanteiden käsittelyä.
Runsaasti tietoa saatavilla
Työterveyslaitos ja Työturvallisuuskeskus tarjoavat psykososiaalisesta kuormituksesta paljon tietoa ja myös työkaluja, joilla voi selvittää omaa tai työpaikan tilannetta. Yksin ei kannata jäädä hautomaan jaksamista.
– Meillä on liian vahva pärjäämisen mentaliteetti, Anu Kaniin toteaa.
Hän kannustaa jokaista arvostamaan omaa terveyttään ja jaksamistaan, mikä poikii hyvää myös työyhteisölle.
– Toisaalta mikään työpaikka tai työtehtävä ei ole niin arvokas, että sen takia kannattaa menettää terveytensä, Kaniin korostaa.
– Jos tuntuu, ettei työnantajalla eikä itsellä ole enää mitään annettavaa, katso uusia tehtäviä ilman omantunnontuskia.
■ Lue lisää: www.ttk.fi, www.ttl.fi