Kolmikantaisen valmistelun
kunnianpalautus
TEKSTI: Jari Rauhamäki ja KUVA: Mikko Stig /Lehtikuva
Pääministeri Antti Rinteen hallituksen lähes 200-sivuinen ohjelma palauttaa kolmikantaisen valmistelun takaisin parrasvaloihin.
Viiden puolueen hallitusohjelmaneuvottelijat ja sadat asiantuntijat ahersivat Säätytalossa lähes koko toukokuun ajan valmistelemassa uuden hallituksen ohjelmaa. Tuloksena syntyi totuttua tuhdimpi lukupaketti.
Palkansaajan näkökulmasta hallitusohjelmaa voi pitää edellistä myönteisempänä. Yllätys ei ole, että kolmikantainen valmistelutyö tekee pienen tauon jälkeen paluun yhteiskunnallisten uudistusten ja lainsäädäntötyön valmistelun välineenä. Tämä lisännee ennustettavuutta ja sopuisuutta työelämäkysymyksissä.
Hallitusohjelma on myös haaste työmarkkinaosapuolille. Rinteen hallituksen talouspolitiikka nojaa vahvasti hyvään työllisyyteen ja työllisyysasteen nostamiseen. Ilman niitä monet hallituksen menolisäykset ja investoinnit tulevaisuuteen voivat jäädä kuolleiksi kirjauksiksi.
Kestävän kasvun strategia
Hallitusohjelmassa on monen asian suhteen vahva tulevaisuusote, jolla tähdätään muun muassa elinkeinorakenteen monipuolistamiseen, tuottavuuden paranemiseen ja yritysten toimintaedellytysten vahvistamiseen. Hallitusohjelmassa puhutaan kestävän kasvun strategiasta, joka hyödyntää huippuosaamista ja koulutustason nousua.
Strategiaan kuuluu niin TKI-määrärahojen nostamista, kasvupolitiikan koordinaatiota ja aktiivista teollisuuspolitiikkaa. Hallituksen listalla on myös merkittävien liikennehankkeiden käynnistäminen vaalikauden aikana.
Elinvoimaisuutta on tarkoitus tukea alueellisesti tasapainoisesti tavalla. Listalla on niin toimiva liikenneinfra ja tietoliikennepalvelut, koulutus kuin ammattitaitoisen työvoiman saatavuus.
Työllisyys edellä
Ohjelma työllisyyspolitiikkaa ja työelämän lainsäädännön kehittämistä koskevissa kirjauksissa on useita Insinööriliiton tavoitteita vastaavia asioita. Työttömyysturvaa uudistettaessa aktiivimallista luovutaan ja tilalle tulee omatoimisen työnhaun mallia muistuttava ratkaisu.
Tavoitteena on lyhentää työttömyysjaksojen kestoa, helpottaa lyhytaikaisen työn vastaanottamista ja saattaa työttömän työnhakija oikeudet ja velvollisuuden tasapainoon. Suunta on kohti yksilöllisempiä palveluja.
Työmarkkinoille haetaan sopimisen kautta vakautta ja luottamusta. Muun muassa yhteistoimintalaki ja vuosilomalaki on määrä uudistaa. Yt-lain uudistamisen yhteydessä hallintoedustuslain henkilöstön edustusta koskevat säännökset siirretään yhteistoimintalakiin.
Paikallista sopimista edistetään työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmän kautta. Tavoitteena on paitsi lisätä joustavuutta myös parantaa työllisyyttä ja kilpailukykyä.
Myös kilpailukieltosopimusten käyttöön on tulossa rajauksia ja täsmennyksiä. Sen sijaan ammattiliittojen kanneoikeus jäi pois hallitusohjelmasta.
Hyvä mutta riittämätön
Hallitusohjelman lupaamat lisäykset koulutukseen kuuluvat myönteisiin asioihin. Koulutukseen on tulossa hallituskauden aikana lisää rahaa noin 1,5 miljardia, josta 730 miljoonaa on kertaluonteisia tulevaisuusinvestointeja.
Indeksien palauttaminen korkeakoulujen rahoitukseen on odotettu muutos. Ammattikorkeakouluille liikenevää 20 miljoonan lisärahoitusta voi kuvata hyväksi aluksi, mutta riittämättömäksi ottaen huomioon aikaisemmat koulutusleikkaukset.
Koulutusmäärien lisäys on hallituksen näkökulmasta ymmärrettävä tavoite muun muassa osaamisen nostamiseksi, mutta samalla pitäisi varmistaa koulutusta vastaavan työn löytyminen.
”Varmistetaan lisäyksen yhteydessä, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen määrät vastaavat yhteiskunnan tarpeita ja perustuvat ennusteisiin alan ja alueiden työllisyydestä”, hallitusohjelmassa todetaan. Kirjaus vastaa Insinööriliiton tavoitteita: työttömäksi ei kannata kouluttaa yhtään osaajaa.
Myönteistä on myös kirjaus jatkuvan oppimisen reformista. Se on syytä valmistella ripeästi ja laajalla yhteistyöllä, jotta jatkuva oppiminen on mahdollista jokaiselle.
Ari Åberg
Viestintäpäällikkö evp.
Ylemmät toimihenkilöt YTN
Edunvalvonta ei tunne rajoja
Suomalaiset ovat perin muukalaiskammoista kansaa, totesi Max Jakobson aikoinaan. Syy lienee maamme syrjäinen sijainti Euroopan laidalla. Niinpä kaikki ulkomailta tuleva on vihamielistä tai vähintäänkin epäilyttävää. Lauletaanhan Porilaisten marssissakin ”voi vainolaisen hurmehella peittää maan…”.
Sama epäluuloinen suhtautuminen liitetään helposti kaikkeen kansainväliseen; niin kansainväliseen ay-toimintaan kuin Euroopan unioniinkin. Ajatellaan, että siellä vaan reissataan eikä saada mitään aikaan tai jos jotain saadaankin, niin ei ainakaan mitään hyvää.
Insinööriliitto on jo pitkään ollut teollisuuden kansainvälisen ammattijärjestön IndustriAll:n ja palvelualojen UNI:n jäsen. Lisäksi Ylemmät toimihenkilöt YTN on suomalaisten palkansaajajärjestöjen EU-edustuston FinUnionsin jäsen. On ymmärretty, että valtioiden rajat eivät saa olla edunvalvonnan este.
Tästä on ollut perusinsinöörille paljon hyötyä. Esimerkiksi kelpaa EU:n työaikadirektiivi, joka säädellessään työaikaa sisämarkkinoilla parantaa työvoiman vapaata liikkuvuutta ja edistää työntekijöiden suojelua.
Direktiivi on perustana kansalliselle työaikalainsäädännölle, myös ensi vuoden alussa voimaan tulevalle uudelle työaikalaille. Mikäli lakia myös ryhdytään noudattamaan, kyseessä on merkittävä linjaus asiantuntijatyön työaikojen kohtuullistamisessa.
Eurooppalaiset ammattijärjestöt vaikuttavat EU-lainsäädännön kehittämiseen palkansaajille keskeisillä alueilla. Ammattikielellä tätä kutsutaan lobbaukseksi, joka on EU:ssa säänneltyä. Suomesta tällainen sääntely puuttuu, jollei sellaiseksi lueta takavuosien verottajan ohjetta; tarjota saa ”kylmää ruokaa ja lämmintä kaljaa”.
Hallitusneuvotteluissa on sovittu lobbausrekisterin luomisesta Suomeen. Oikeansuuntaista, mutta riittämätöntä. Työmarkkinajärjestöt ovat luonteeltaan läpinäkyviä organisaatiota, mutta miten on erilaisten viestintätoimistojen laita? Lobbaus on aivan normaali tapa vaikuttaa, mutta sillekin tarvitaan rajansa.