Varhaisina aikoina luonnonvoimat hävittivät koteja, kuivuus näivetti satoja ja kuolemanjälkeinen aika herätti pelkoa. Syntyi poikkeuslahjakkuuksia niin kuin Imhotep, joka suunnitteli faaraolle kestävän asuinsijan tuonpuoleista varten, tai Arkhimedes, joka kehitti nimeään kantavan pumppaus- ja kasteluruuvin. He tekivät suunnitelmia ja keksintöjä ilman yhteistä nimitystä tai ammatti-identiteettiä.

Keskiajalla teknisille neroille keksittiin yhdistävä käsite: insinööri. Latinankielinen kantasana ingenium merkitsi henkistä kykyä tai viisasta keksintöä. Yksi neroista, joita jo omana aikanaan luonnehdittiin insinööriksi, oli keksijä ja taiteilija Leonardo da Vinci.

Insinööri alkoi renessanssiajalla viitata ennen kaikkea sotilaallisiin suunnittelijoihin, jotka kehittivät piiritys- ja hyökkäyskoneita, kuten katapultteja. Joukkoon luettiin myös linnoitusten suunnittelijat.

Linnat ja kirkot nousivat

Niin kuin Mersut ja Volvot nykyisin, tiedot, taidot ja tekijät olivat Ruotsin itäisessä kolkassa tuontitavaraa. Moni taituri saapui tänne Saksanmaalta.

Taitojensa puolesta insinööreiksi voi jälkikäteen lukea koko joukon Suomessa vaikuttaneita teknisesti edistyneitä osaajia. Varhaisin nimeltä tunnettu ammattilainen oli Carsten Nybuhr, joka saapui Rostockin hansakaupungista laajentamaan Porvoon kirkkoa 1300-luvulla. Vuosien 1310–1364 välissä ulkomaalaisiksi oletetut Orm ja Nicolaus rakensivat Turun linnaa.

Työtehtäviltään vielä enemmän insinöörejä muistuttivat maanmittarit. Vuonna 1633 maanmittari Olof Gangius saapui kartoittamaan Ruotsin Itämaata ja suunnittelemaan sen taloudellista hyödyntämistä.

Tykki aukaisi ammatin

Nimen puolesta ensimmäinen insinööriammatti syntyi, kun Ranskan armeija perusti erillisen insinööriosaston. Ruotsi perusti mallin mukaan sotakollegion ja nimesi sen tykistöinsinööriksi Lennart Tortenssonin vuonna 1634.

Pian alkoi paukkua myös taloudessa. Itämaahan perustettiin useita ruukkeja. Niistä vuonna 1649 perustettu Fiskarsin ruukki toimii yhä yhtiönä. Postikin alkoi kulkea, ehkä jopa luotettavammin kuin nykyisin.

Teknisesti vaativimmaksi toiminnaksi nyky-Suomen maaperällä muodostui puolustusjärjestelmän rakentaminen. Matemaattisen koulutuksen saanut Axel Löwen johti Ruotsin linnoitusaselajia 1700-luvun alkupuolella ja oppi linnoitustaidot kantapään kautta. Hän linnoitti muun muassa Haminan kaupungin 1740-luvulla.

Suomen sota siirsi Ruotsin itäosan hallinnan Venäjälle. Niinpä teollinen toiminta koukkasi perimmäiseen pohjolaan lännen sijaan idästä, kun sattuma heitti skotlantilaisen seikkailijan James Finlaysonin Pietarin kautta Tampereelle. Hän perusti vuonna 1820 kaupunkiin konepajan ja valimon, joiden toiminnan hän vaihtoi pian tekstiilinvalmistukseksi.

Suomalaisista tuli siviilejä

Suomen ensimmäinen professionaalinen insinööriyhteisö muodostui siviili- eikä sotilasinsinööreistä, kuten Ranskassa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Siitä huolimatta insinööreistä tuli osa sotalaitosta, ja päällikkönä toimi insinöörieversti. Suuriruhtinaskunnan insinöörivirkoja hakevien piti suorittaa tutkinto Pietarin tie- ja vesirakennusinstituutissa.

Maailmankolkan suurimmaksi siihenastiseksi insinöörihankkeeksi muodostui Saimaan kanavan rakentaminen. Hankkeen puheenjohtaja, venäläissyntyinen Carl von Rosenkampff matkusti Ruotsiin tutustumaan Götan ja Trollhättanin kanavatöihin. Oppien avulla kanava valmistui vuonna 1856.

Rautateistä tuli ensimmäinen kotimaisen osaamisen suurtyö. Mäntsälässä syntynyt ja Pietarista valmistunut insinööri, eversti Knut Stjernvall johti Helsingin ja Hämeenlinnan välisen radan rakentamista. Rata valmistui vuonna 1862.

Suomalaissyntyisten piti pitkään hankkia teknilliset taitonsa ulkomailta. Jos ensimmäisiksi suomalaisiksi insinööreiksi lasketaan kotimaassa teknisen koulutuksensa saaneet, ensimmäiset valmistuivat vuonna 1849 perustetuista Helsingin, Turun ja Vaasan teknillisistä reaalikouluista.

Siitä lähtien suomalainen on voinut opiskella teknisiä aineita kotimaassaan. Insinöörin tehtävänimikettä teollisuudessa sekä insinöörin tutkintonimikkeen vahvistamista ja pätevyyttä insinöörin virkaan saatiin tosin odotella vielä seuraavalle vuosisadalle.

■ Seuraa insinöörin syntytarinaa osoitteessa insinoori-lehti.fi/artikkelit/synty.