Suomi seurasi ammatillisessa järjestäytymisessä muita Euroopan maita, ennen muuta Englantia ja Saksaa. Etenkin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa maahan syntyi valtakunnallisia ammattiliittoja.

Vuonna 1894 perustettu Suomen Kirjaltajaliitto on maan ensimmäinen valtakunnallinen ammattiliitto. Se on luonnollista, sillä kirjapainoala on ollut eri puolilla maailmaa ammatillisen järjestäytymisen eturintamassa. Jäseniä sillä oli ensimmäisenä toimintavuonnaan noin 500.

Suomen Kirjaltajaliitto solmi vuonna 1900 kirjapainojen omistajien kanssa palkkatariffin, jota voi pitää Suomen ensimmäisenä valtakunnallisena työehtosopimuksena.

Kirjaltajia seurasivat monet työntekijäryhmät. Muutaman seuraavan vuoden aikana valtakunnallisia järjestöjä perustivat muun muassa maalarit, räätälit, suutarit, metallityöntekijät, veturimiehet ja kauppa-apulaiset.

Valistusta ja työolojen parannnusta

Ammattiliittojen perustamista edelsi ammattiyhdistysten perustaminen. Kirjapainoala oli tälläkin alueella edelläkävijä. Maan ensimmäisenä ammattiyhdistyksenä pidetään vuonna 1869 perustettua Helsingin Kirjaltajien Lukuyhdistystä, jonka toiminta-ajatuksena oli järjestää työntekijöille mahdollisuus hyödylliseen ja huvittavaan yhdessäoloon.

Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja oli kirjapainon omistaja ja kirjankustantaja Claes Theodor Sederholm, joka innosti työntekijöitä ay-toimintaan wrightiläisen valistusajattelun ja raittiusaatteen hengessä. Myös työntekijöiden olojen parantaminen oli yhdistyksen puheenjohtajan tavoitteena.

Vuosisadan loppua kohden työväenliike alkoi voimistua ja radi- kalisoituitua etenkin suurimmissa kaupungeissa. Yhteiskunnan epä- kohtien korjaamisen ja ristiriitojen kärjistymisen estämisen rinnalle nousi työn ja pääoman välinen ristiriita sekä yhteiskuntaa jakaneet poliittiset kiistat. Jakolinjat alkoivat saada jalansijaa.

Aatteen paloa ja kiltatoimintaa

Työväenliikkeeseen kytkeytyvän ammattiyhdistystoiminnan rinnalla maassa oli jo 1800-luvun loppupuolella myös ammatillis-aatteellista järjestäytymistä.

Insinööriliiton syntysanat lausuttiin vuonna 1919, mutta vuoden 1896 tammikuussa joukko suomenmielisiä insinöörejä ja arkkitehteja kokoontui Helsingissä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran taloon perustamaan uutta seuraa.

Tarkoitus oli edistää teknillisillä aloilla suomen kieltä ja kirjallisuutta muun muassa laatimalla sanastoa ja pitämällä esitelmiä. Pari kuukautta myöhemmin senaatti ja keisari antoivat luvan perustaa Suomenkielisten Teknikkojen Seuran, jonka nykyään tunnemme paremmin nimellä Tekniikan akateemiset TEK.

Monet ammatillisaatteellisena yhdistyksenä aloittaneet ammattiliitot ovat ajan myötä kehittyneet perinteisen työmarkkinaedunvalvojan suuntaan, jos ei muuten niin olojen ajamana.

Sotiin saakka ammattiyhdistysliikkeen merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa oli varsin vähäinen, mutta vuoden 1940 tammikuun kihlaus ja vuoden 1945 maan hallituksen palkkapäätös lisäsi työmarkkinajärjestöjen vaikutusvaltaa.