Eletään kohtalon hetkiä vuoden 1050 paikkeilla Suomen rannikolla. Viikinkikuningas Anundin miehistöön kuuluva sotilas katselee veneestä taivaalle, joka alkaa hiljalleen valjeta.

– Heer er itta einu sinni storm.

Muinaisruotsiksi hän sanoo voitonriemuisena, ettei ristiretkeläisiä vastaan ole nostettu edes myrskyä – vaikka aiemmin heitä on varoitettu saaristossa asuvista raaoista naissotureista, jotka osaavat vieläpä taikoa.

– Herra verndar, vastaa pappi, eli herra suojelee.

Maahantunkeutujat luottavat vahvasti oman jumalansa voimaan kveenejä eli suomalaisia vastaan.

Kohtaus on pätkä noin kymmenen minuutin lyhytelokuvaan, jonka tarina perustuu tositapahtumiin. Saksalaisen kronikan mukaan paikalliset perääntyivät Anundin miehiä ja myrkyttivät lähteen, josta valloittajat sammuttivat janonsa. Moni miehistä kuoli, mutta jäljelle jääneet lähtivät kostamaan. Elokuva mainostaa kesäkuussa järjestettävää Hiidenkirnu V -boffaustapahtumaa.

Kuvaukset ovat käynnissä Lapin ammattikorkeakoulun ja yliopiston yhteisellä virtuaalituotantostudiolla Rovaniemellä. Viikinkielokuva on ensimmäinen varsinainen tuotanto, jota kuvataan vuoden alusta alkaneessa Virtuaalituotantoja Lappiin -hankkeessa. Virtuaaliseinä rakennettiin edellisessä hankkeessa puolitoista vuotta sitten.

Kuusi tuntia, 15 sekuntia

Kuvauksiin on varattu kuusi tuntia. Ajassa on tarkoitus saada purkkiin kaksi kohtausta, jotka vievät valmiista elokuvasta noin 15 sekuntia. Puolet ajasta on varattu tekniseen valmisteluun, puolet kuvaamiseen iltakahdeksaan saakka.

Aikaa ei ole yhtään liikaa. Näyttelijöiden taustalla pitäisi näkyä kuvaa viikinkilaivoista ja merimaisemasta. Kuvassa on kuitenkin häiriöitä, ja tietyt pinnat ovat palaneet puhki. Syytä etsitään lisensseistä versiopäivityksiin, kunnes diagnoosi tarkentuu puuttuviin tekstuuritiedostoihin.

Alun perin Blender-ohjelmistolla luotua ja Chaos Arena -moottorilla ajettavaksi ajateltua animaatiota ei pystytä näyttämään.

Jälkiviisaasti todetaan, että kuva olisi pitänyt tehdä sittenkin Unreal Enginellä. Still-kuvan esittäminen kuitenkin onnistuu. Värit ovat vielä kirkkaat ja muoviset, ja niitä säädetään pitkään aamuhämärään sopivaan sävyyn.

Taustalla on kolme tietokonetta, joista yhdellä on alkujaan luotu kolmiulotteinen malli viikinkiveneistä ja niiden soutajista. Malli on avattu editointikoneella, jolla asemoidaan sopiva näkymä virtuaaliseinälle.

Normaalisti kuva hienosäädettäisiin kolmannella, renderöintikoneella, mutta tänään tämä vaihe ohitetaan teknisten ongelmien vuoksi.

Tekijät miettivät pitkään, miten he toteuttavat laivan keinunnan. Jos näyttelijät huojuvat, heidän on vaikea liikkua yhdenmukaisesti. Lopulta tekninen asiantuntija Mikko Leinonen päättää, että käytetään kuvauksessa vanhaa kikkaa, jossa kameran ja jalustan pallopään väliin asetetaan tennispallo.

– Näin kamera hengittää hallitusti kuvauksen aikana, Leinonen perustelee.

Koska kameraan on kiinnitetty träkkeri eli liikeanturi, kamera ja taustakuva ovat synkronoituja toisiinsa. Tämän ansiosta kameran ja taustan keinunta näyttävät siltä kuin itse asiassa näyttelijät keinuisivat kannella.

Ledipaneelit virtuaaliseinällä

Maisema piirtyy virtuaaliseinälle, joka on uusinta tekniikkaa, ellei mukaan lasketa tekoälyä.

– Samaa tekniikkaa on käytetty muun muassa Game of Thrones -maailmaan perustuvassa House of Dragon -sarjassa, vertaa hankkeen projektipäällikkö Samuli Valkama.

Virtuaaliseinän ledipaneelit ovat uudempaa tekniikkaa kuin tunnettu green screen. Siinä näyttelijät esittävät kohtauksia vihreän taustan edessä, ja jälkikäteen vihreät alueet korvataan taustamaisemalla. Tekniikan huonona puolena on näyttelijöiden ääriviivoihin jäävä vihreä hohde.

– Virtuaaliseinällä haluttu tausta näkyy oikeasti näyttelijöiden taustalla, mikä myös helpottaa eläytymistä kuvattavaan kohtaukseen, Valkama selittää etuja.

Virtuaaliseinällä on mittaa 7,5 kertaa kolme metriä, ja pikseleitä sille mahtuu 2 640 x 1 056 pikseliä. Jotta pikselit eivät erotu, näyttelijöiden on pidettävä vähintään 2,4 metrin etäisyys taustaan.

Valkama on paikalla esittelemässä studiota, järjestelemässä tekniikkaa, ja kun se on lopulta kunnossa, hän vaihtaa projektipäälliköstä näyttelijän rooliin.

Savu ja tuuli luovat tunnelmaa

Viisi näyttelijää seisoo virtuaaliseinän edessä rengaspanssareineen, tunikoineen ja munkinkaapuineen. Heidän viereensä on pystytetty veneköysiä ja airoteloja. Kädessä on miekkaa ja kirvestä, ja yksi keihäs lojuu lattialla.

– Kun teillä on mukananne muutakin terävää kuin älynne, niin olkaa varovaisia, ettei ketään satu, Valkama muistuttaa.

Vieläkään ei ole valmista. Kesken ensimmäisten ottojen ohjaaja Antti Mikkola alkaa pohtia valitun savu- koneen käyttöä.

– Jos purjeet ovat pulleana, ei ole ihan realistista, että merellä on usvaa. Käytetään mieluummin tuulikonetta.

Vastakkaisia näkemyksiä herää, koska savu näyttää hienolta. Lopulta kohtauksessa käytetään sekä savua että tuulikonetta, jolloin vaikutelma on mahdollisimman dramaattinen ja hämyinen.

– Onko meillä kauhea kiire, Mikkola kysyy.

Joku huutaa, että kello on puoli kahdeksan.

– Eli on, ohjaaja toteaa.

Kaikkiaan lyhyestä kohtauksesta otetaan iltakahdeksaan mennessä seitsemän ottoa. Ohjaajan mielestä koko ajan on mennyt parempaan suuntaan.

Matkailu pääsee kokeilemaan

Virtuaalituotantoja Lappiin -hanke tarjoaa alueen yrityksille mahdollisuuden hyödyntää teknologiaa videotuotantoon ja sitä kautta liiketoiminnan kasvattamiseen. Videot voivat olla mainoksia, elokuvia tai vaikkapa pelien kuvauksia. Esimerkiksi matkailupalvelut voivat hyödyntää teknologiaa palveluidensa esittelemiseen.

Hankkeen puitteissa ei ole toistaiseksi vielä sovittu kaupallisista kuvauksista, mutta toteutuksen aikana yrityksillä on mahdollisuus päästä hyödyntämään virtuaalituotantoja omaan liiketoimintaansa. Hanke jatkuu vuoden 2027 loppuun asti.

Samalla studio on myös opetustila uusille visuaalisen median osaajille. Yliopistonlehtori Tomi Knuutila evästi alkuiltapäivästä läsnä olleita opiskelijoita korkeakoulusta valmistumisen jälkeiseen aikaan.

– Tämä teknologia on vielä niin uutta, ettei sen osaajille ole vielä valmiita työpaikkoja. Te luotte ne itse.

Viikinkivideo on vielä harrastetyötä. Jälkeä päästään ihailemaan huhtikuussa, kun video on editoitu ja julkaistu.