PUHEENJOHTAJAN

PALSTA

Kello käy, mutta sopimuksia ei näy

Insinööriliiton työntekijöillä on pitänyt viime aikoina kiirettä, kun olemme normaaliin tapaan antaneet paljon resurssia Ylempien Toimihenkilöiden neuvottelujärjestö YTN:n käyttöön. Tällaisia ovat esimerkiksi teknologiateollisuuden, suunnittelu- ja konsulttialan, tietoalan, kemian, energian ja ICT:n työehtosopimukset. YTN tekee puolestamme yksityisen sektorin työehtosopimuksia katto-organisaationa.

Tätä kirjoittaessani emme ole edelleenkään saaneet yhtään sellaista sopimusta, jossa YTN olisi ainoana allekirjoittajana työntekijäpuolelta. Onneksi sentään muutamia sellaisia sopimuksia on syntynyt, joissa osapuolina on myös muita työntekijäryhmiä tai liittoja.

Pidän kovin kummallisena sitä, että työnantajapuolella ja erityisesti Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n puolella katsotaan, ettei jäsenkuntaamme ole tarpeellista kohdella samoin kuin muita alan työntekijöitä palkka- ja työehtoasioissa.

Sinällään siinä ei ole mitään uutta. Jo useilla TES-kierroksilla meille on esitetty heikennyksiä, joita muille henkilöstöryhmille ei esitetä. Olen pettynyt siihen todella kielteiseen asenteeseen, joka paistaa läpi ja välillä konkretisoituu sanoiksikin työnantajan puolelta.

Vaikuttaa siltä, että tälläkin kierroksella raaka voima ja työnantajan vahingoittaminen ovat keinoja, joiden edessä työnantaja taipuu kuuntelemaan. Tämähän ei ole meille ominaista emmekä neuvottele sillä tyylillä, vaan asiallisesti argumentointiin luottaen.

Kaikesta huolimatta uskon, että sopimuksia alkaa lähiaikoina tulla, mahdollisesti jo ennen tämän kirjoituksen ilmestymistä. Lopultahan ne ovat aina syntyneet enkä usko myöskään teknologiateollisuuden työnantajayhdistyksen pyrkivän sopimuksesta eroon.

Edellä mainitun sopimuksen takana jumittavat useat muut meille tärkeät sopimukset, koska sekä samasta työnantajaliitosta että eri työnantajilta on suoraan kerrottu, että he haluavat odottaa nimenomaan YTN:n ja Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n välisen sopimuksen syntymistä. Jotenkin työnantajan toiminnasta tulee väkisin tupo- eli tulopoliittisen kokonaisratkaisujen ajat mieleen. Tosin valtiolla ei ole roolia tässä neuvottelussa.

Tuntuu siltä, että työnantajapuolen sietokyky lakoille on kierros kierrokselta kasvanut, samoin kuin valtakunnansovittelijan. Se näkyi erityisesti viime keväänä ja myös nyt menossa olevalla työmarkkinakierroksella. Toki heikko suhdanne on asiaan varmasti merkittävä osatekijä. Sitä en ole ymmärtänyt, miksi näyttää yhä vahvemmin siltä, että työnantaja suorastaan toivoo, ettei sopimuksia ajallaan saada valmiiksi ja että kierrokset venyvät.

Toivon sydämestäni, että työmarkkinoilla sopimisen kulttuuri palaa jälleen voimiinsa ja asioita edistetään yhdessä. Se on kaikkien edun mukaista.