Suomi on kuumeisesti odottanut talouden kääntyvän parempaan suuntaan. Orastavia kasvun merkkejä ehti jo näkyä, mutta kevään korvalla helpotuksen huokaukset ovat vaihtuneet ihmettelyksi, mitä maailmassa tapahtuu. Ikään kuin Ukrainan sota ja sen aiheuttama turvallisuuspoliittinen jännite eivät riittäisi: Yhdysvallat on aloittanut kauppapoliittisten sapeleiden kalistelun kaivamalla aikoja sitten kuopatut tullit ja vientimaksut kansainvälisen kaupan keinovalikoimaan.

On vaikea arvioida, mikä on presidentti Donald Trumpin hallinnon idean taustalla. Avoimen ja vapaan markkinatalouden merkitys globaaliin talouteen tiedetään ja tunnustetaan. Puheet tulleista, tullimaksuista, vastatulleista ja vientirajoituksista tuntuvat paluulta menneisyyteen. Globaalin kaupan esteistä ei ole hyötyä kenellekään, ei edes Yhdysvalloille. Päinvastoin ne ovat myrkkyä talouskasvulle, investoinneille ja keskinäiselle luottamukselle.

Yhdysvaltojen löysät ja vastuuttomat puheet tulleista ovat jo synnyttäneet orastavan kauppasodan. On selvää, että Yhdysvaltojen kilpailijamaissa ei voida katsoa vain vierestä, kun entinen hyvä kauppakumppani heittää hiekkaa maailmantalouden rattaisiin. Euroopan unioni, Kanada ja monet muut maat ovat jo ilmoittaneet vastatoimista. Kevät näyttää, mihin asentoon maailmankaupan pelisäännöt asettuvat.

Suomen kaltaiselle avoimelle ja viennistä riippuvaiselle maalle suurten talousmahtien kiistely ei lupaa hyvää. Suomen viennistä yli kymmenen prosenttia suuntautuu Yhdysvaltoihin.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos onkin arvioinut, että pahimmissa skenaarioissa Yhdysvaltojen tullit voivat merkitä jopa 1,6 prosentin miinusta bruttokansantuotteeseen. Ei ihme, että monilla teollisuuden aloilla seurataan huolestuneina Trumpin hallinnon edesottamuksia. Suomen talouden kannalta olisi suotavaa, että tullit jäävät puheiden asteelle.

Tapahtuu tulleille ja kansainvälisen kaupan rajoituksille mitä tahansa, vahinko on jo tapahtunut. Levottomat puheet vientiä vaikeuttavista toimista eivät rohkaise teollisuuden yrityksiä investointeihin etenkään, kun niiden investointihalukkuus on jo kotvan aikaa ollut laimeaa. Pahinta on, että pelot talouden ja tuotteiden kysynnän sakkaamisesta eivät hälvene hetkessä.

Onkin syytä toivoa, että puheet tulleista haudataan vähin äänin yhtä nopeasti kuin ne syntyivät.