Tuomas Saarnilahden musiikkiharrastus juontaa jo peruskouluvuosilta. Vuosituhannen taitteessa musiikki oli vahvasti hänen kuten monen muunkin nuoren elämässä mukana. Silloin Saarnilahti tutustui kavereiden kautta erilaisiin hevi-artisteihin sekä suomalaiseen rock- ja punk-musiikkiin, joita siihen aikaan fanitettiin.

Porissa oli vahvat juuret musiikki- ja bändiskeneen. Myös Saarnilahti kavereineen mietti sitä, josko itsekin alkaisivat soittaa.

– Yläasteella meillä oli erittäin hyvä musiikinopettaja, joka mahdollisesti sen, että pääsimme harjoittelemaan musiikkiluokkaan välitunneilta. Sieltä kipinä lähti.

Vanhemmat tukivat musiikkiharrastusta, Saarnilahti kävi sekä kitara- että pianotunneilla useita vuosia, kunnes kaveriporukka sai oman treenikämpän.

– Perustimme rock-bändin nimeltä Nollataso. Voitimme bändikisan 15-kesäisinä, ja sitä kautta pääsimme levyttämään meidän biisejämme, Saarnilahti muistelee.

Nuorten bändi soitti nuorisotalolla ja omalla koululla. Nollatason ura meni hyvin siihen saakka, kunnes bändin jäsenille tuli armeija-aika eteen.

Vaihto matalille taajuuksille

Saarnilahti kuvaa omaa tarinaansa klassiseksi. Kun kaverukset perustivat bändiä, huonoimmasta kitaristista tehtiin basisti.

– En lopettanut kitaran soittoa, sillä molemmat soittimet tukevat toisiaan.

Nyttemmin Saarnilahti soittaa kitaraa 6-vuotiaan poikansa kanssa kimpassa: Sulon instrumentti on viulu.

Opinnot ja työelämä veivät soittajia mukanaan. Myöhemmin musiikin saralla kaverukset tekivät monenlaista, kuten esimerkiksi hää- ja juhla- keikkaa.

– Raskaampi musiikki oli kuitenkin meille kaikille ykkösjuttu, jota halusimme tehdä, ja sitähän myös kuuntelimme, Saarnilahti kertoo.

Muusikoilla on muutakin elämää

Bändin jäsenet elävät ruuhkavuosia. Osalla on pieniä lapsia ja osalla jo isompiakin. Muutama tekee vuoro- työtä, mikä tuo haasteita aika- tauluihin.

– Jokainen kuitenkin tahtoo käydä soittamassa. Meillä on hyvä treenikämppä, jossa ei tarvitse kilpailla treeniajasta toisten kanssa.

Kerran viikossa käytetään yksi ilta soittamiseen.

– Harrastuksen ohessa kaikki muutkin asiat päivitetään, Saarnilahti sanoo.

Hänen mielestään soittotaito on hartiavoimin tehtävää työtä eikä voi kuvitella, että kyse on yksistään sisäsyntyisestä lahjakkuudesta.

– Taito vaatii harjoitusta, opettelua ja toistoa sekä oman taidon ja tekniikan löytämistä, insinööri listaa harrastuksen hyötyjä. – Musiikkiharrastus opettaa aivoille muun muassa silmän ja käden koordinaatiota sekä kehittää tarkkaavaisuutta ja keskittymistä.