Tohtoreista ei juuri ole vitsejä. Insinööreistä niitä kyllä on, vaikka kuinka paljon. Diplomi-insinöörit eivät kuulemma vaihda lamppuja. Insinöörejä tarvitaan kahdeksan. Kun yksi vaihtaa lamppua, loput fiilistelevät edellisiä pikkujouluja.

Mutta ei löydy juuri vitsejä tohtoreista. Pitääkö olla huolissaan?

Ehkäpä. Vitsejä kerrotaan yleensä tärkeistä, olennaisista tai samaistuttavista asioista tai tärkeistä ammateista. Kuka samaistuu tohtoriin? Ellei hän ole lääkäri, joka nyt peruskoulutukseltaan ei edes ole tohtori.

Insinööriliiton aloite ammattikorkeakoulujen tohtorikoulutuksesta iski monella tavalla tulevaisuuden ytimeen. Uudenlainen tohtorikoulutus on väline tuottaa työelämästä puuttuvaa korkeatasoista osaamista.

Valmistuneilla insinööreillä on oltava mahdollisuus jatkaa asiantuntijuuspolullaan yhä vaativampiin tehtäviin. Aina välillä se vaatii lisää koulutusta.

Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on hyvin työelämälähtöinen. Työstä nousevat opinnäytetyöt vievät opiskelijaa eteenpäin hänen omalla urallaan. Samalla YAMK -koulutus auttaa työpaikkoja menestymään.

Kolmannen syklin tutkinto, eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen ylimmän tason tutkinto, meiltä ammattikorkeakouluista vielä puuttuu. Pyrkimys meillä on edelleen sama. Tarvitsemme koulutusta, joka on suoraa jatkoa asiantuntijuuden ja työelämän kehittämiseen.

Ammattikorkeakoulut eivät halua olla yliopistoja. Haluamme tuottaa jotain työelämästä puuttuvaa. Tavoite on saada yrityksiin perustutkimuksen jälkeen tapahtuvaan tutkimukseen, kehittämiseen ja tiedon käytäntöön soveltamiseen kykeneviä syväosaajia. Parasta on, jos koulutus voidaan suorittaa suoraan työssä, ammattikorkeakoulujen tuella.

Vaikuttava TKI-toiminta odottaa tulosten vientiä käytäntöön. Siksi kaipaan lisää vitsejä tohtoreista – ammattikorkeakoulujen tohtoreista.

Vitsit ovat kaikilla vähissä, ellei tuottavuuskehitystä saada nousuun.