Työn luonne erottelee työssäkäyvää väestöä Suomessa. Esimerkiksi päällekkäiset työtehtävät ja tietotulva ovat yli kaksi kertaa yleisempiä ylemmillä toimihenkilöillä kuin työntekijöillä. Vastaavasti fyysiset kuormitustekijät, kuten nostaminen ja kantaminen, koskettavat joka kolmatta työntekijää, mutta vain noin prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä.

Ylemmissä toimihenkilöammateissa valtaosa istuu yli puolet työajastaan, eikä heidän työhönsä sisälly fyysisesti raskaita työtehtäviä. Sen sijaan työntekijäammateissa lähes kaksi kolmesta seisoo tai kävelee yli puolet työajastaan.

Työssäkäyvän väestön sosioekonominen tausta, työolot ja hyvinvointi liittyvät kiinteästi toisiinsa. Ylemmistä toimihenkilöstä yhdeksän kymmenestä uskoo pystyvänsä työskentelemään terveytensä puolesta vanhuus- eläkeikään asti. Työntekijäryhmään kuuluvista näin arvioi kaksi kolmesta.

Myös sukupuolittuneet työt ja työolot ovat keskeinen osa suomalaista työelämää 2020-luvulla. Naiset työskentelevät edelleen paljon alemmissa toimihenkilöammateissa ja toimivat vähemmän esihenkilöinä kuin miehet.

Miesten työt keskittyvät yksityiselle sektorille ja työntekijäammatteihin.

Ennakoimattomuus kuormittaa

Työterveyslaitoksen Työn Suomi -tutkimus selvittää työssäkäyvien suomalaisten työoloja, työkykyä, työhyvinvointia ja työterveyspalvelujen käyttöä sekä tietoa väestöryhmien välisistä eroista työelämässä.

– Aineisto kuvaa työelämää, jossa valtaosa työntekijöistä on syntynyt 1950-luvun puolenvälin ja 2000-luvun taitteen välissä, sanoo tutkimusprofessori Ari Väänänen Työterveyslaitoksesta.

– Yllättävien muutosten teema nousi esiin tuloksissa. Ennakoimattomat muutokset oli suurin työhön liittyvä uhka, Väänänen kertoo.

Työssäkäyvistä 40 prosenttia tekee säännöllistä päivätyötä, ja kolmanneksella on joustava työaika. Vuorotyötä tai säännöllistä ilta- tai yötyötä tekee 17 prosenttia.

Joka viides tekee yli puolet työajastaan etätyötä, kun taas 43 prosentille työssäkäyvistä etätyö ei ole lainkaan mahdollista.

Työssäkäyvän väestön keskimääräinen viikkotyöaika on 38,6 tuntia viikossa. Kuitenkin hieman yli viidennes työssäkäyvistä raportoi tekevänsä yli 40 tunnin työviikkoa.

Korkeaa viikkotyömäärää tekivät etenkin yksityisellä työskentelevät, esihenkilöasemassa olevat, ylemmät toimihenkilöt ja yrittäjät.

Asiantuntijoiden mukaan lähes 50 tuntia viikossa urakoivaan viidennekseen kannattaa kiinnittää huomiota. Työpaikoilla pitää huolehtia työmäärän paremmasta mitoituksesta ter- veyshaittojen ehkäisemiseksi.

Miehet useimmiten tavoitettavissa

Yli puolet työssäkäyvistä arvioi olevansa yleensä tavoitettavissa työhön liittyen myös työajan ulkopuolella. Tavoitettavissa oleminen oli tavallisempaa miesten kuin naisten keskuudessa.

Yleisintä tavoitettavissa oleminen oli yrittäjämiehillä. Heistä peräti 88 prosenttia oli yleensä tavoitettavissa työasioissa myös työpäivän jälkeen.

Myös yrittäjänaisilla tavoitettavissa oleminen oli hyvin tavallista.

Palkansaajilla tavoitettavuus oli selkeästi alhaisemmalla tasolla, vähäisintä se oli työntekijäammateissa.

Sekä yrittäjillä että palkansaajilla oli varsin tavallista, että työasiat pyörivät häiritsevästi mielessä vapaa-ajalla.

– Työstä irrottautuminen voi olla haastavaa, jos on tavoitettavissa myös vapaa-ajalla. Toisaalta yrittäjistä yli puolet kokee työn tuovan iloa ja energiaa ja olevan hyvä vastapaino muille elämänalueille, sanoo vanhempi asiantuntija Minna Toivanen Työterveyslaitoksesta.