Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Näin voitaneen sanoa vientivetoisesta palkanmuodostusmallista, joka on esiintynyt keskusteluissa eri nimillä jo pitkään.

Ymmärrän valtion ja valtiontalouden näkökulmasta täysin, miksi maan hallitus aikoo kirjata lakiin vientivetoisen mallin. Tehtävä ei varmastikaan ole juridisista näkökulmista helppo. Siksi maan hallitus toivookin, että työmarkkinajärjestöt sopisivat asian ikään kuin heidän puolestaan.

Tätä kirjoittaessa sopu mallista ei vaikuta kovin todennäköiseltä. Työministeri Arto Satosen valtiosihteeri Mika Nykänen sai työnsä valmiiksi, ja sen seurauksena ministeri nimitti OAJ:n ja Tehyn puheenjohtajat selvityshenkilöiksi. Heidän tehtävänään on selvittää, onko mahdollista saada palkansaajapuolelta ja työnantajista kokoonpano, jolla malli voitaisiin tehdä.

Olin itsekin valtiosihteeri Nykäsen kuultavana aiheesta. Kerroin hänelle siitä problematiikasta, jota vientivetoinen malli toteutuessaan jäsenkunnallemme ja laajemmin ylemmille toimihenkilöille aiheuttaa.

Käytännössä jokainen jäsenemme saa mallin seurauksena 15–20 euroa kuukaudessa vähemmän palkkaa per TES-perusteinen palkankorotuskausi. Euromäärä perustuu arviooni, että mallin vaikutuksesta palkankorotuksista tulee keskimäärin 0,3 prosenttia pienemmät.

Onko se paljon vai vähän, niin siihen varmasti löytyy monenlaisia näkemyksiä. Tämä perustuu siihen, että malli huomioi julkisen sektorin heikomman palkanmaksukyvyn kuin mitä yksityisellä sektorilla olisi. Tosiasiallisestihan tämä tilanne on jo muutaman vuoden ollut voimassa ilman mitään lainsäädäntöä.

Teknologiateollisuus on väsymiseen asti jankuttanut, kuinka heidän pitää huomioida palkkaratkaisuissa myös muiden alojen maksukyky. Yksityiseltä sektorilta löytyy aloja, joilla on selvästi parempi palkanmaksukyky kuin toisilla. Vientivetoinen palkanmuodostusmalli haittaa vakavasti maksukykyisten alojen palkkakehitystä.

Mallilla on myös haittavaikutuksia julkiseen talouteen. Yksityisen sektorin heikompi palkanmaksu vaikuttaa meidän jäsenkunnassamme verokertymään selvästi. Jokaisesta jäsenen menettämästä eurosta käytännössä puolet olisi mennyt valtiolle.

Julkinen sektori, naisvaltaiset alat ja matalapalkka-alat eivät siis ole vientivetoisen mallin ainoita kärsijöitä. Voittajaksi selviytyvät yritykset, jotka säästävät alempina palkkakustannuksina. Toivottavasti edes se osin heijastuu parempana työllisyytenä.

Julkinen sektori ja naisvaltaiset alat puhuvat siitä, kuinka tämä malli estää heidän palkkajälkeenjääneisyytensä umpeen kuromisen. Kysymys ei ole niin yksinkertainen, eikä sitä voi noin vain yleistää faktaksi. Nähtäväksi jää, missä muodossa malli Suomeen seuraavaksi tulee. Ainoa varma asia lienee, että jossain muodossa vientivetoinen malli Suomessa on ja pysyy.