Kahteen otteeseen Arenen hallituksessa ollut Metropolian rehtori Riitta Konkola ei ole ollut neljään vuoteen mukana hallitustoiminnassa. Nyt on, ja hänellä on painavaa asiaa.

Konkolan tavoite Arenen puheenjohtajana on saada suomalaiset ammattikorkeakoulut aidosti korkeakouluiksi verrattuna eurooppalaiseen koulutuskehitykseen. Hänen mukaansa se tarkoittaa, että niillä pitää olla tunnusmerkit kuten yleensä korkeakouluilla on: kyse on tutkintojen ja henkilöstöön liittyvistä nimikkeistä sekä tohtorikoulutuksesta.

– Suomessa emme saa käyttää maisterinimikettä muuten kuin englanniksi, vaikka meillä on maisteritason koulutus, Konkola sanoo.

– Emme saa käyttää professori- nimikettä suomeksi emmekä englanniksi, vaikka ammattikorkeakouluissa opetushenkilöstöstä yhä useampi on väitelleitä, esimerkiksi Metropoliassa 22 prosenttia. He tekevät juuri sen tyyppistä työtä kuin professorit eurooppalaisissa korkeakouluissa.

Suomalaisilla ammattikorkeakouluilla ei ole myöskään tohtorikoulutusoikeutta.

– Kun katsomme keskieurooppalaista kehitystä, moni ammattikorkeakoulu on aloittanut tohtorikoulutuksen, on käynnistämässä sitä parhaillaan tai tekee siinä yhteistyötä tiedekorkeakoulun kanssa.

Kyseiset asiat pitää saada kuntoon, ainakin maisterinimike, Konkola visioi kahden vuoden puheenjohtajakaudelle. Muissa saattaa mennä pidempään. Puheenjohtajuudelle on luvassa kahden vuoden jatko-optio.

Kasvatustieteilijä kehittää

Konkolalla on taustallaan noin kolmen vuosikymmenen ura ammattioppilaitoksissa. Viimeiset 17 vuotta hän on toiminut Metropolian rehtorina.

– Hakeutuminen johtotehtäviin liittyi vahvasti aikoinaan tekemääni tutkimustyöhön. Minua kiinnosti ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhteistyö sekä kehittäminen pedagogiikan näkökulmasta, Konkola kertoo.

– Kiinnostus koulutuksen kehittämiseen on ollut kantava voima koko ajan matkassa.

Rehtorin tehtävässä on ollut mahdollisuus kehittää korkeakouluja laajemmassakin kentässä.

Vuosien kuluessa moni asia on muuttunut.

– Nykyisin opiskelijat ovat eri-ikäisiä. Heidän opiskelupolkunsa ja taustansa ovat moninaisia, Konkola mainitsee esimerkkejä muutoksista.

Vielä 1990-luvulla opiskelijat menivät tietynlaiseen opintoputkeen, opiskelivat yhdessä ja valmistuivat ryhmänä.

– Silloin ei edes ajateltu, että opintoihin sisältyisi muitakin aineita kuin omaan alaan kuuluvia.

Konkola kehuu, että nykyisin opiskelijat ovat rohkeita ja aktiivisia: he kaipaavat yhteistyötä monialaisissa opiskelijaryhmissä.

Mallia maanosan osaamisesta

Korkeakoulukentällä ja koulutussektorilla tapahtuu paljon. Konkola nostaa esimerkkinä, että Metropolia on mukana eurooppalaisten yliopistojen allianssissa ainoana suomalaisena koordinoivana korkeakouluna.

– Sillä on kytkentä Areneen, joka ajaa vahvasti eurooppalaisia korkeakouluratkaisuja Suomeen.

Konkolan mielestä ammattikorkeakouluilla on roolinsa suomalaisen osaamisvajeen ja työllisyyden kuromisessa, ja roolia pitää vahvistaa.

– Yhtälö on kuitenkin haastava, kun ottaa huomioon esimerkiksi ammattikorkeakoulujen viime vuosien rahoitusleikkaukset, hän huomauttaa.

– Vaikeassa tilanteessa ammattikorkeakoulutus voi tuoda parhaimmillaan toivoa ja uskoa opiskelijoille ja heidän kauttaan koko yhteiskuntaan.

Kasvatustieteiden edustaja näkee, että koulutuksen merkitys ihmiselle on tärkeää epävarmassa yhteiskunnallisessa tilanteessa.

Pilotteja ammattikorkeakouluihin

Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi alkuvuodesta yliopistoille pilottirahoitusta, jonka tarkoituksena on kannustaa nopeampiin valmistumisiin tohtoritutkinnoissa ja tohtoreita työllistymään yrityksissä.

Nykyisinhän yritykset eivät palkkaa kovin paljon tohtoreita.

Konkolan mielestä perusteet ovat oikeita. Tarvitaan tohtoreita, joilla on ymmärrystä työelämästä. Juuri sitä ammattikorkeakoulut voivat tehdä.

– Maisteritasoon eli ylempään ammattikorkeakoulututkintoon kouluttautuvat, työelämässä olevat tekevät niin eli opinnäytetyön yleensä työpaikoilla. Suuri määrä ammattikorkeakouluissa valmistuneita ovat jo yrityksissä, ja he ovat tehneet yritysyhteistyössä tutkinnon.

Konkola uskoo, että ammattikorkeakoulupuolelta on löydettävissä valmistuneista sopivia tohtoritutkinnon tekijöitä.

– Miksei pilotteja voi antaa ammattikorkeakouluille? Näin on tehty esimerkiksi Keski-Euroopassa.

Yhteiskunnallisten tarpeiden perusteella Konkolan mielestä pilotteja voisi tehdä tekniikan ja sosiaali- ja terveysaloilla.

– Itse näen, että organisaatioissa olevat ongelmat eivät ratkea yhdellä alalla, vaan tarvitaan monialaisia ratkaisuja.