Kun pyöräilen läpi kevätaamuisen Lahden sataman, vastaan tulee pari koiran ulkoiluttajaa.

– Tänään menee ilman nastoja, kunhan on tarkkana, ajattelen.

Perillä Urheilukeskuksen parkissa on parin muunkin uskalikon ajopeli. Toimistolla on lisäkseni kaksi parista kymmenestä työntekijästämme.

– Hyvä, että joku käytti, mietin, kun palautin unohtuneen jumppapallon pölyn verhoamien taukoliikuntavälineiden sekaan. Säädän pöytäni seisomakorkeudelle ja ryhdyn hommiin.

Iltapäivän aivosumu on yhä useammalle tuttu ilmiö. Samoin ovat kipeät selät ja hartiat, työuupumus sekä yhteenkuulumattomuuden kokemus. Kehittyvä tekniikka tekee elämästä helppoa ja kätevää, mutta helppo ei aina ole hyvä.

Arvaat lääkkeeni. Kaikki tietävät, että liikunta on hyväksi, kuten ihmisen fysiologia vaatii. Toisaalta kuinka paljon on tarpeeksi? Ja osalla on haasteena fyysisestä työstä palautuminen. Nykyisin etätyön myötä on myös muistettava sosiaalinen ja mentaalinen palautuminen.

Ollaanpa rehellisiä: aika on kortilla. Se on hyvä syy miettiä, miten joka tapauksessa tehtäviä asioita voi muokata tukemaan hyvinvointia ja lisäämään liikettä. Ja sitä, kuinka siitä voisi tehdä mielekästä ja innostavaa.

Usein teemme asioita niin yksilö- kuin ryhmätasolla pelkästä tottumuksesta. Lisäksi on hyvä arvioida isoa kuvaa, sitä mitä halutaan saavuttaa.

Onnistuneella liikkumisen lisäämisellä ja hyvinvoinnin edistämisellä on usein samoja nimittäjiä. Aloittamisen kynnys madaltuu, kun etenee kokeilevalla otteella eikä vaadi itseltään liikaa. Jos kokeilu on miellyttävä, siihen tarttuu todennäköisesti uudelleen.

Kokeilevuuteen kuuluu myös myönteinen asenne ja tuomitsemattomuus ja vähintään siitä jää elämys ja oppimiskokemus. Monille yhdessä tekeminen ja kokemusten jakaminen tuovat lisäarvoa.

Toisinaan liikkuminen voikin olla pelkkä sivutuote yhdessä olosta. Kärsivällisyys on tärkeää, sillä monesta asiasta saa enemmän irti, kun taidot ja ymmärrys karttuvat.