Liike-elämän poliittiseen toimintaan ja etujärjestöihin perehtynyt poliittisen ja yrityshistorian tutkija, filosofian tohtori Maiju Wuokko näkee kevättalvella lisää kierroksia saaneen työmarkkinakriisin jatkumona 2000-luvun alussa alkaneelle kehitykselle.

Elinkeinoelämän johtotähtenä on toiminut Elinkeinoelämän keskusliitto EK, joka vuonna 2008 ilmoitti luopuvansa keskitetystä tulopolitiikasta.

Perinteisen työmarkkinasopimisen ravistelu sai jatkoa syksyllä 2020, kun muutama vuosi aiemmin EK:sta eronnut Metsäteollisuus ry ilmoitti tekevänsä jatkossa vain yrityskohtaisia sopimuksia.

Seuraavana keväänä työmarkkinoiden uudistajien etulinjaan riensi Teknologiateollisuus ry. Malli oli metsä- teollisuutta maltillisempi.

Teknologiateollisuudelle maistuivat edelleen valtakunnalliset työehtosopimukset, joiden solmimista varten syntyi uusi järjestö, Teknologiateollisuuden työnantajat ry. Teknologiateollisuus ry jäi hoitamaan yleistä työmarkkina- ja elinkeinopoliittista vaikuttamista ja avustamaan jäseniään yrityskohtaisten työehtosopimusten neuvottelemisessa.

Koukkaus eduskunnan kautta

Tutkija Maiju Wuokon mukaan elinkeinoelämän ratkaisut ovat muuttaneet paitsi työehdoista sopimisen mallia myös ilmapiiriä, jossa niistä yritetään päästä yhteisymmärrykseen. Viimeiset kuukaudet ovat osoittaneet, että elinkeinoelämän vanhanaikaiseksi julistaman sopimisen mallin uudistaminen ottaa suomalaiselle yhteiskunnalle lujille.

Tutkija muistuttaa, että monet tapetilla olevat asiat ovat tuttuja. Useat hallitusohjelmaan kirjatut työmarkkinauudistukset lähtien paikallisen sopimisen lisäämisestä ja lakko-oikeuden suitsemisesta ovat olleet liike-elämän toivomuslistalla pitkään, jopa vuosikymmeniä.

– Työnantajat pyrkivät hoitamaan elinkeinoelämän edunvalvontaa yhä selvemmin hallituksen ja eduskunnan kautta vaikuttamalla suoraan lainsäädäntöön. Kun joukossa on mukana työehdoista ja palkoista sopimisen elementtejä, perinteiselle työmarkkina- osapuolten väliselle sopimiselle jää vähemmän tilaa ja tarvetta.

Hyvä kysymys kuuluu, mikä on elinkeinoelämän päämäärä, lopullinen tavoite. Yritysmaailman vankkumaton tulituki ja kannustus maan hallitukselle antaa ymmärtää, että työnantajaleirillä on jonkinlainen näkymä tulevasta.

– Näin voisi olettaa, mutta jos heillä sellainen on, sitä on kyllä vaikea hahmottaa, Wuokko sanoo.

Rakenteiden ravistelu maksaa

Tutkijan mukaan elinkeinoelämän tahto suomalaisen työmarkkinajärjestelmän uudistamiseen on ymmärrettävää. Kokonaan toinen kysymys on, ovatko valitut keinot ja toimintatapa edes tavoitteiden kannalta tasapainossa.

Wuokon mielestä on selvää, että kuukausien riitely jättää jälkensä suomalaiseen yhteiskuntaan. Heikentynyt ilmapiiri ja osapuolten välien kiristyminen heijastunee muun muassa tulevan syksyn neuvottelukierrokseen.

– Sitä paitsi, kun työehdoista sopimista siirretään työmarkkinaosapuolilta enemmän politiikoille, sopiminen altistuu väistämättä poliittisille heilahteluille. Tämän hintana voi olla työmarkkinoiden vakauden ja ennustettavuuden heikkeneminen, tutkija ennakoi.

– Elinkeinoelämä ja yritykset tuntuvat luottavan siihen, että mitään vastareaktiota ei tule tai ainakin se jää vähäiseksi, Wuokko sanoo ja arvelee, että oletus saattaa osoittautua katteettomaksi.

Hän näkee syksyn ja kevään tapahtumista myös myönteisen puolen.

– Työehdot ovat nousseet esille: niistä keskustellaan ja niiden merkitys ymmärretään aikaisempaa paremmin.

Ay-liike on menneisyytensä vanki

Elinkeinoelämän pyristellessä irti kolmikantaisen päätöksenteon perinteistä ja itse luomistaan sopimisen malleista ay-liike näyttää jääneen oman menneisyytensä vangiksi. Ay-liikkeen toiveet ja ehdotukset tuntuvan menevän kuuroille korville; vanhat, kovatkaan keinot eivät tunnu saavan vastapuolella mitään vastakaikua.

– Ay-liike on voinut vuosikymmeniä uskoa ja luottaa omiin aikaansaannoksiinsa. Yksi kivijaloista on ollut työehdoista ja palkoista sopiminen yhdessä työnantajien kanssa. Nyt siihen on tullut särö, joka syö luottamusta. Tilannetta ei helpota palkansaajien sisäinen erimielisyys tavoitteista ja keinoista, joilla niitä ajetaan.

Wuokon mielestä ay-liikkeen painoarvon vähenemistä on ennenaikaista ennustaa. Palkansaajien, etenkin nuorten, reaktio voi olla päinvastainen.

– Nuorten järjestäytyminen on ollut pitkään laskussa. Työehtojen heikentymisen huomaa vasta, kun heikennykset osuvat omalle kohdalle.

Optimistisesti voi ajatella, että järjestäytyminen saattaa olla pian taas muodikasta.