Varkautelainen Kari Laitinen on pitkän tien kulkija niin työelämässä kuin järjestötoiminnassa. Vuonna 1981 Jyväskylän teknillisestä oppilaitoksesta konetekniikan insinööriksi valmistunut Laitinen aloitti syksyllä 1982 työt kuljetus- ja varastointipakkauksia valmistavassa Savopak Oy:ssä. Työpaikka on pysynyt yli 40 vuotta samana.

– Olen ollut tyytyväinen. Työ on tarjonnut haasteita ja hyvän mahdollisuuden verkostoitua. En ole tuntenut tarvetta vaihtaa työpaikkaa, vaikka tilaisuuksia siihen on välillä tarjoutunut, vuodesta 1990 lähtien Savopakilla yksikönjohtajana toiminut Laitinen sanoo.

Työuran rinnalla Laitinen on ollut ansiokkaasti ja näkyvästi mukana Insinööriliiton järjestötoiminnassa. Varkauden Insinöörien puheenjohtajana hän ollut vuodesta 1986 lähtien.

– En tiedä, onko kukaan ollut aluejärjestön puheenjohtajana yhtä pitkään. Onko se hyvä vai huono asia, on kokonaan toinen asia, Laitinen pohtii. Insinööriliiton hallituksen kokouksiin Laitinen on osallistunut lyhyitä keskeytyksiä lukuun ottamatta vuodesta 1991. Ajanjaksoon mahtuu 18 vuoden edustajakokouksen puheenjohtajuus.

Keskusteluilmapiiri huolestuttaa

Varapuheenjohtajana Laitisen vastuu- alueeseen kuuluu liiton yhteiskunta- vaikuttaminen. Hänen mielestään liitto teki oikean päätöksen, kun se nosti yhteiskuntavaikuttamisen yhdeksi viime strategiakauden kärkiasiaksi. Muun muassa liiton näkyvyys ja tunnettuus ovat kasvaneet.

Laitisen mukaan otetta ei saa herpaantua. Yhteiskuntavaikuttaminen on työmarkkinaedunvalvonnan ohessa keskeisessä roolissa, kun liitto edistää jäsenille tärkeitä asioita.

– Yhteiskuntavaikuttaminen ei ole meille insinööreille koskaan ollut helppo rasti. Meillä on taipumusta nähdä asioita aina valmiina. Tarvitsemme avauksia, yllättäviäkin, vaikka ne eivät johtaisi lopputulokseen, Laitinen sanoo.

– Yhteiskunnassa tarvitaan myös monipuolista keskustelua ilman selkeää ja varmaa näkemystä lopullisesta päämäärästä.

Varkautelaisinsinööri on huolestunut yhteiskunnallisen keskustelun ilmapiiristä. Hänen mielestään asiallinen käytös ja kielenkäyttö, toisen osapuolen mielipiteen kunnioittaminen ja pyrkimys rakentavan ilmapiirin luomiseen alkavat olla katoava luonnonvara.

– Tämän, jos jonkin, on Suomessa muututtava. Asioita ei voi näin hoitaa. Nakerramme demokratiaa, luomme juopaa ihmisten välille ja pahennamme yhteiskunnallista kahtiajakoa.

Insinööritutkinto vaarassa

Koulutuspolitiikka on yksi Laitisen lempilapsista, kun puhutaan yhteiskuntavaikuttamisesta. Hän on pannut merkille keskustelun, joka syntyi, kun Insinööriliitto esitti työelämälähtöistä tohtorikoulutusta ammattikorkeakouluihin.

– Tällaisia avauksia liitto tarvitsee, mutta samaan aikaan on huolehdittava insinööritutkinnon säilymisestä. Ammattikorkeakoulut ovat rahoituksen suhteen joutuneet yliopistojen puristukseen, on ollut fuusioita ja yliopistot ovat monilla alueilla syöneet ammattikorkeakouluilta elintilaa.

Laitinen pitää kehitystä pelottavana.

– Insinööreistä tulee tekniikan kandidaatteja, insinööri tutkintonimikkeenä ei ole enää niin arvostettu kuin ennen. Kaikki tämä sataa isossa kuvassa yliopistojen laariin. Insinööritutkinto tarvitsee puolustajansa.

Kaksi näkökulmaa työmarkkinoihin

Työmarkkinatilanne on ollut syksystä saakka poikkeuksellisen tulehtunut. Yksikönjohtajana ja esimiehenä Laitinen sanoo katsovansa tilannetta ikään kuin kahdesta suunnasta. Työminä kehottaa katsomaan asioita työnantajan näkövinkkelistä, Insinööriliiton varapuheenjohtajan pesti toisesta suunnasta.

– En oikein ole päässyt kiinni siitä, mitä elinkeinoelämä tällä kaikella hakee. Minusta valtakunnallisella sopimisella on edelleen paikkansa, sen puitteissa asioista voidaan kyllä sopia paikallisesti, Laitinen uskoo.

– Edunvalvonta ja jäsenten työehdoista huolehtiminen on ollut tiukkaa jo pitkään. On käyty puolustustaistelua, tapeltu olemassa olevan säilyttämisestä. Mitään uutta ei ole sopimusrintamalla ollut tarjolla. Ruuvia ei pitäisi kiristää liikaa, Laitinen neuvoo.

Työ ja liittoyhteisö pitävät Laitisen liikkeessä. Liikenevän vapaa-ajan hän käyttää ulkoiluun, lomailuun ja kirjojen lukemiseen. Laitinen on innokas perhokalastaja, mikä vie hänet kerran vuodessa Lapin kalavesille.

– Olen myös innokas sanaristikkojen ja sudokujen täyttäjä. Yritän tehdä kaikkea sellaista, mikä on vastapainoa työlle, pitää mielen virkeänä ja miehen ajan tasalla, Laitinen kiteyttää.