Lappeenrantalaisella Juuso Mikkosella on pitkä kokemus sekä pörssiyhtiössä että julkisella sektorilla työskentelystä. Monipuolinen urapolku on ollut palkitseva. Vuoden alussa Mikkonen aloitti julkisomisteisen inhouse-yhtiö Meidän IT ja talous Oy:n (Meita) liiketoimintajohtajana vastuualueenaan ict- ja ratkaisu- palvelut.

Meita tuottaa ict-, henkilöstöhallinto- ja talouspalveluita omistaja- asiakkailleen. Niitä ovat muun muassa Etelä- ja Pohjois-Karjalan hyvinvointialueet ja kunnat, osa Etelä-Savon kunnista sekä muita julkisomisteisia yhteisöjä.

Etelä-Karjalaan miehen toi alkujaan salibandy. Mikkonen pelasi lappeenrantalaisen NST:n riveissä vuodet 2000–2004. Hän valmistui tietotekniikan insinööriksi Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulusta vuonna 2004. Hallittua tuotannointia käsitellyt opinnäytetyö aukaisi ovet silloiselle Soneralle, nykyiselle Telialle, Jyväskylässä.

Kehityspäälliköstä prosessi- ja it- arkkitehdiksi edennyt insinööri kertoo olleensa ensimmäisiä etätyön hyödyntäjiä.

– Viimeisinä Telia-vuosina esihenkilöni olivat ruotsalaisia, joten jo sen aikaisilla järjestelmillä teimme etätyötä.

Kaupungin puhtaalle pöydälle

Lappeenrantaan Mikkonen perheineen palasi 14 vuotta sitten. Etelä-Karjala alkoi tuntua pysyvältä asuinpaikalta, mikä osaltaan sai insinöörin hyppäämään tuntemattomaan.

– Alkoi näyttää siltä, että aiemmassa työpaikassa jatkaminen edellyttäisi muuttoa pääkaupunkiseudulle, joten aloin katselemaan muita töitä alueelta.

Lappeenrannan kaupunki etsi tietojärjestelmäpäällikköä ja Mikkonen haki paikkaa. Valituksi tultuaan hän pääsi luomaan tietohallintoa kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä.

– Muutama mappi valokuituverkon kaavioita oli toimistossa valmiina. Esihenkilöni, silloinen kaupungin strategia- ja rahoitusjohtaja kehotti minua tutustumaan toimialoihin ja tekemään omannäköiseni tietohallinnon.

Vuonna 2014 luotiin kaupungin konsernipalvelut, toiminta laajeni ja virkanimike muuttui tietohallintopäälliköksi.

Mikkonen kuvaa joutuneensa saman tien syvään päätyyn.

– Julkishallinnon prosessit, päätöksenteko, kunnallispolitiikka, päätösten valmistelukulttuuri sekä julkisuuslaki ja läpinäkyvyys olivat kaikki uutta verrattuna yksityiseen sektoriin, jossa minulla ei ollut talous- eikä esihenkilövastuita.

Lähes koko kaupungin asiat

Tietohallinto kasvoi viiden hengen tiimiksi, jonka vastuulla oli kaikki muu kaupungin toimialat sote-palveluita lukuun ottamatta.

– Käytössä oli toista sataa ohjelmistoa, joita käyttivät niin varhaiskasvatus- ja opetustoimi kuin nuoriso-, liikunta- ja kulttuuripalvelut, tekninen toimiala sekä konsernihallinto, Mikkonen listaa.

– Työhön liittyi paljon taloutta, toimittaja- ja sopimushallintaa, kilpailutuksia, käyttöönottoprojekteja sekä kaupungin työntekijöiden tietotekniikkapalveluiden järjestämistä.

Mittakaava kasvoi jälleen

Tietojärjestelmähankinnat ovat nousseet julkiseen keskusteluun.

– Onkin iso kysymys, miten julkiset it-hankinnat viedään läpi niin, että ne täyttävät toiminnallisesti tarpeen, ovat taloudellisia ja hoidetaan juridisesti oikein, Mikkonen sanoo.

Tietohallintopäällikkönä hän oli ostajan roolissa mukana kymmenissä kilpailutuksissa.

– Kertaakaan ei olla oltu markkinaoikeudessa, hän sanailee.

Suurten järjestelmien hankintaprosessi on pitkä, jopa vuosia. Mikkosen mielestä oleellista on, että käyttäjät ovat mukana alusta alkaen.

Toisaalta kaupungin oma tietohallinto voi pienemmissä projekteissa toimia hänen mukaansa hyvinkin ketterästi.

– Meiltä toivottiin hiihtokaudelle ratkaisua, josta liikkujat voivat nähdä latujen kunnossapidon tilanteen reaaliaikaisesti. Parissa kuukaudessa saimme käyttöön sovelluksen, johon latukoneen kuljettajat merkitsivät ajetut ladut, hän kertoo.

– Samoin sovellus, jossa paikallisbussien kulkua voi seurata, syntyi paikallisen diplomityön pohjalta.

Meitalla mittakaava on jälleen kasvanut. Mikkonen kuvaa, että hänen roolinsa on nyttemmin muuttunut käytännön ongelmien ratkaisijasta strategian toimeenpanijaksi.

– Ajattelin, että nyt on vielä mahdollisuus kokeilla uutta ura-askelta, kun kymmenen vuotta virkamiehenä tuli täyteen. Ei ole kaduttanut ja koen, että minulla on paljon annettavaa.